Yhdeksännen asteen vaalennuspurkki kohti päärajaa synttäriaattona

Bloggaaminen on yksi näitä ainoita harrastuksia, joissa voi tuulettaa päätä kunnolla, enkä välitä mitään; mitä mielenvirtaa tulee. Joskus on ajatukset oikein jumissa, ja luovuus jäi puolitiehen, jos ei muista sanoja, tai muuten tökkii. 

Herätty kerran viideltä vahingossa vapaapäivänä ja, olisin ehkä voinut siitä vaikka herätä mutta, jatkoin unia. Meninhän mä kerran lauantainakin töihin, eikä siellä ollut ketään – mutta se olikin sahalaitoksella 2007. Kertynyt työeläkkeenä siitä on varmaan jo kohta loppu kun vuosittain saa hädintuskin 20 euroa, että lapsikin olisi oikeassa sen määrästä.

Mun piti ainakin pestä pyykkiä nukkumisen lisäksi tänään ja vaalentaa tyvikasvu. Sen sijaan yritän lisäillä pilkkuja oikeisiin kohtiin. Ai niin, voisi katsoa aamupainon. No juu, yhden sitruuna kuivakakun verran lisää tullut sata grammaa, olipas jännä?

Mietin asioita rasioita. Työjuttuja. Että eivät luultavasti minuakaan ole palkkaamassa kun ottivat tuntipalkkaisen sinne. Parikymppinen, varmaan suhteilla päässyt. Säästävätpähän jossain ja röhönaurut päälle. Mä voin sentään kieltäytyä mistä hommasta vain, koska olen "vain" harjoittelija. Silti teen kaiken täydellisesti ja millimetrin tarkkuudella teknisesti oikein, vaikka siinä nyt menisi huolellisuuteen muutama minuutti enemmän. Hauku konetta mutta anna koneen tehdä kaikki, sitäkö se painajan homma sitten olikin, ei käsityötä vaan nappien painelua?

Paperien ominaisuudet. Mä alan sen verran haperoitua sinne, että kohta puhun paperille ja se minulle... täydellisesti kyllä välillä ne paperit jakaantuu edessäni kuin punainenmeri mooseksen sauvasta. Näen itse työni jäljen, mutta sitä en tiedä onko se asiakkaalle oikein. Onko oikein tuollainen että mun ilmaisesta työstä jää taloon rahat palkata joku muu.

En halua ajatella, kirjoittaa, puhua, enkä tehdä sitä hommaa tällaisilla työehdoilla mutta minkäs teet. En sentään ole hoitaja tai pikaruokalähetti tai joku muu jota kohdeltaisi kuin koiraa ehdoin tahdoin. Työ on pyhää, mutta palkkaa et saa että pidät toiset terveenä, ruokittuina, esitteissään ja julisteissaan, ulkoistutuksissaan ja missä kaikkialla ilmaista talkootyötä on.

Ote kiristyy, saippuoin itseni ja lipsahdan siitä ulos. Ei tarvi puristaa hengiltä, en minä ole teidän paperisotanne tai pieni eläin joka rimpuilee pois juoksupyörästä.

Ihan paskaa etten keksi synttäreiksi mitään tekemistä ja joudun varmaan pizzabuffaan äidin kanssa. Miten olisi. Kattokävely, konsertti, taidenäyttely? Kakkua en tule saamaan näköjään. Ainoa asia mitä haluaisin, tai ystävien seuraa, en ainakaan mennä jälkikäsittelyyn digipainoon, jossa unohdetaan koko asia mutta toisaalta halusinhan minä kadota maan päältä niiden ajaksi. Luulit nuoremmaksi. Puhu sinä pukille.