Kaikki lihottaa kuha syö liikaa

 Taas huomaan kellojen siirtyneen, aika ei riittänytkään mihinkään. Aamulla minut herätti "löysin numerosi..." sekä jalometallikauppias. Punaista luuria korvaan, en käytä koruja. Meni päähän pitkästä aikaa savuke, mitä teen väärin? Katsoin Pinokkiota, join kaljan, söin sipsejä ja selasin uutta kirjaa jonka kuuntelin kaksi vuotta sitten. Limsaa juodessa katoaa ajantajuni. 

Eilen puhdistin naamaa, kuorinnoilla ja pesuilla, e-vitamiini voiteen päälle. Käsivoide huvennut, tuubi pieree enää. Yritin piirtää, sovelluksella kameran avulla mutta se sabluuna liikkui, joten totesin turhaksi. Laittaa jotain kuvaa bookstagramiini. En osaa stailata, vaikka luin kirjan aiheesta. Kaikki tuntuu turhalta. Loppuviimein. Mikä vertaisikaan fantasiaan, kirjailijan projisointeja tyhjään valkoiseen pohjaan, maalata kirjaimin seikkailuita.

Huomenna tulee jo kaveri käymään. En ole siivonnut, tiskannut, laittanut mitään pois. Sekaiselta vaikuttaa. Entä missä hän nukkuu? Revinkö sijauspatjan altani, vai riittääkö matto? Toinen peitto pitäisi kaivaa, jos ylettäisin ylähyllylle, esiin.

Sain 90e palkkaa tilille joten ei vielä niin paha tilanne. Sen saa nopeammin menemään kuin. No jaa, iso paha susi vihelteli. Metaforat on Luciferista.

Yritän rimmailla syksyisesti. Jos olisi pimeä, sytyttää valoja. Vuodenajat vierii. Muistaisipa siitä runosta loput. Voisin katsoa löytyykö sitä vihkoa. Pitäisi polttaa kaikki muistopaperit lapsuudesta. Sininen muovinen laatikko kaikenlaista vihkoa, kirjettä, pullollaan. Kantanut sen kuitenkin aina mukanaan.

Eilen luin ReadHourin eli lukutunnin aikana, 2.osaa alakoulussa luettua kirjaa Keväällä isä sai siivet. Sain sen bookcrossing miitistä joskus. En ole nyt käynyt miiteissä. Kahviloissa tympeiden tätien kanssa.