No, se ystävyys perustui valheelle. En käsitä. Askarreltiin ja sit se hullu sai jotkut hepulit ja esti joka paikassa. Yhteinen tuttu kertoi ettei hän osaa käsitellä ahdistuneisuutta, ja muutakin outoa. Ilmeisesti heivaa kavereita enemmänkin pellolle. Olen silti aika paljon kestettävää, mutta yritän entistä kovemmin jos aistin ettei toinen oikein välitä minusta tai hiljenee hiljenemistään eikä ole paikallaoleva.
Ihan hilpeä tyyppi, mutta hilpeyden alla piilee jotakin kiukkua? Ei viittisi kirjoittaa tästä edes, mutta oikein muuta nyt ajattele kun nukuin viime yönä kaksi tuntia ja pitäisi saada nukuttua ja haluan vaikka jonkun psykoosin ihmisten kanssa kanssakäynnistä.
Harmi että meillä oli paljon yhteistä. Mitä sitten jos mun kämppä on sotkuisempi. Jos mä siivoisin täällä kaiken aikaa, mulla ei olisi syytä elää. Tietty pitää siivota vähän koko ajan, mutta en mä sitä tarkoitakaan. Myönnän etten saa aikaiseksi nopeitakaan juttuja laittaa takaisin paikoilleen. Ehkä saisin nukuttua jos tuntuisi että olisin jotenkin kaiken hallinnassa.
Se joka kärsii on aiheuttanut itse itselleen sen.
Postissa tuli taidevaihtokortti ym Kreikasta sekä kirje Amerikasta. Yleensä vastaisin heti. Estynyt nyt kuitenkin aloittelemasta mitään projektia enää tänään. Kävin puolen tunnin bussimatkan päässä ja takaisin, kävelin jokusen kilometrin, söin pensasmarjoja, hankasin puhdistussienellä kuoria perunoista, auttelin mittaa oven halkaisijaa.
Eksoottista. Haluan silmät kiinni jo. Vitut mitä mulle KUULUU. Tarinaa oisi elämän verran ja kaikki rehellisesti tulee korvista ulos kuin kasvaisin porkkananvartta korvista.
Eikä mulla sit ollut mitään. Väsyttää kuin pientä porsasta jota olisi vilkuiltu pahasti ison pahan suden toimesta tai kissa raapinut tai hmm öö- olen ihan ehjä ulkoisesti vielä tämä risuista tehty hökkelini.