En tiedä miten olisin kirjoittanut eilisen postauksen, jos en olisi ollut niin väsynyt ja vasemmalla olisi ollut pystyssä FinFamin postikortti muistuttamassa sanoja kuten "aseta rajoja", "ota omaa aikaa", "uskalla päästää irti", "parisuhde" jne # Jaksamisellani on väliä...
Silti sitä ei ole moni lukenutkaan. Noh, nukuin peräti 12 tuntia... 11-11 puolentunnin tarkkuudella<3
Katsoin äsken loppuun, Dumbledoren salaisuudet. Paras, koskettavin, tärkein, maagisin ja paras kohta koko elokuvassa oli se, kun ihmeotuksen punainen käpälä karkaa Tylypahkan järveen... ja siitä tulee joskus jättimustekala joka on puoliksi kesy iso ja itsessään legendaarinen kun oppilaat leikkii sen kanssa.
Mun piti boikotoida koko loppua franchisea joka on siis tuo potterholismi, siitä miten Deppiä ei olla otettu elokuviin enää, sekä kirjailijan transihmisten pelon takia mistä se on kirjoitellut kohua.
Ihmiset on kuitenkin oikeutettu mielipiteisiinsä joten maailmassa kaikki hyvin?
En ole saanut meiliä, vaikka se väitti että mulla ei ole sen meiliä ja lupasi laittaa ns "hälärin" mulle että saan hänen s.postiosoitteen... se oli jo eilen. Pitäisi laittaa CV matkaan. Mulla on useita tiedostoja, videollinen cv ynnä muuta. Pääsin kerran rekrytointijutussa puhelinmyyntiin kun olin tulostellut silloisia cv:itä. Sitä kestikin muutama kuukausi sitä huij- tai siis, pask- -eikun, kymmentä tuhatta soittoa viikossa parhaimmillaan tein varmaan sillä ohjelmistolla ja kaupasta tuli pelkästään 20 euroa minulle. Työnantaja jakeli verotuksessa alennettavia 50 euron lahjakortteja varmaan silloin tällöin vaikkapa viikonlopputyöstä että saatiin eksän kanssa ruokaa kaupasta. Jotkut riehakkaat tökeröt, pikkupojat huuteli Annalassa eksälle takaisin, te käytte sossussa. Siinä voi mutristaa huulia, kulmakarvoja, tai ottaa totisen surullisen uhriutuneen ilmeen vailla tunteita mutta ne pojat oikeastaan tiesi jo tuonkin miten eksänihän ei maksanut osuuttaan vuokrista vaikka kävi töissä ja sinne sossuun pakottikin.
Mutta joo, eipä tässä mitään ajatuksia löydy tuollaisen levon jälkeen kun vaatimuksia en aseta itselleni mistään ja muutenkin, jumitan vain koneella tuhlaten resurssejani moiseen hyvään terapeuttiseenkin harrastukseen, kuin bloggaus.
Niin rakkaus tuli tuosta otsikostani mieleen jota loihdin tuohon. En tiedä ymmärtääkö isot kihot rakkautta sitten ollenkaan? On sanonta, että pahuuden rehottamiseksi voimakkaiden miesten tarvitsee vain tehdä hyvin vähän.