Sanomatonta tietoa läpi arjen myllerrysten

 Eilisen bloggaukset jäi tekemättä ihan tahallisesti. Olin kuntopyörällä 18min, luin kirjaa mahallani sängyssä puoli tuntia kuunnellessa klassista. Söin lähinnä voileipää. Purskautin suihkussa yhden patin ja kun laitoin laastarin, vieressä ollut patti irtisanoutui myös reidestä. En ole vielä irrottanut laastareita. Nukuin 9 tuntia. Olen laittanut silmään voidetta ja se silmä vaikuttaa terveemmältä. Valunut jotenkin nenään ja nieluun se voide.

Tällaista muistelen. Pitäisi imuroida täällä kunnolla. Pyykit kuivuu missä sattuu. Tiskejä tulee aina lisää. Katsoin sellaisen minimalisti haasteen jossa tavarat laitetaan säilöön ja päivässä saa ottaa yhden esineen käyttöön, alastomuudesta lähdetään ilman sänkyjä tai kodinkoneita. Muistutti vähän mikä elämässä on tärkeää? Pestä hampaita... me katsottiin sellainen dokumentti joskus jo lukiossa... suomalainen versio huom. siis. Katsoin jotakin japanilaista

Lämmöt tippunut 20.5:een celsiukseen vaikka ne hetken oli jopa 22. Ei se mitään, onhan tässä kesä tulossa.

Saamani kukat alkanut kukkia. Jossain vaiheessa siirtää multiin tuo yksi pistokaskin.

En tiedä menenkö pääsiäiseksi vielä jonnekin. Sehän on jo ensi viikolla. Niinkuin kuukausi ja viikkoa sitten. En ole edes alkanut pakata vaatteita mukaan. Mitä sitä yhdestä viikonlopusta. Jos ottaa hamsterin mukaan.

Mulla olisi kaapissa vielä nakkia ja kanapyöryköitä ja sen sellaista. Piti olla aikaa tehdä jotain ruokaakin. Mitäs aikaa tässä. Naapurille siirsin 8,8 euroa mutta ei ole kuulunut tupakka-askia. Murheita ollut niin en ole huomauttanut. 

Ei mua ajatukset vainoa, mutta kun pitäisi jotakin tehdäkin. Pakko saada aikaan järjestelmällisesti siistimpää täällä, enkä kuitenkaan mistään pääse eroon. Viedä pahveja. Edes roskat. Pöydältä kaaosta pienempään tilaan. Esimerkkinä aina ne kirjeet ja vihkot mitä säilönyt lapsesta saakka yhteen siniseen muovilaatikkoon. Todistaa että olen elossa. Kaikki on vain niin esillä.