ihmisoikeudet

Maton alta päivänvaloon ei vaan ei mulla ole mattoja

 Kiva että neljä vuotta ollut tässä ilman että tietoinen mistään velkajutuistani. Rahat on mennyt elämiseen.  Nukuin tänään melkein koko päi...

Translate

keskiviikko 30. maaliskuuta 2022

Kaikki toisien ulottuvuuksien ilkeät kaksoset

 Tylsää. Siivosin nurkista hiki hatussa laatikoita pois, mutta en tiedä edistyinkö. Mulla on liikaa kaikenlaista paperia. Heitin sentään kelan kirjekuoria ja rikkinäisiä kyniä pois. Katsellut YouTubea välillä. Tein kakun jo kolmannen kerran saman tässä kuussa. Se on makeaa mutta lihottavaa. Olen kolme tuntia nukkunut. Joko mä bloggasin tänään? Varmaan. tylsh. Vielä olisi katsomatta vika jakso Snowpierceriä. Tuo kello alkaa olla paljon ja aurinko hiipua horisonttiin. Taisin oksentaa eilen vähän mausteita sipsien päältä, oranssia sakeaa juttua. Tylsyyteeni syön kai. Tunteisiin? Ehtisikin olla muuta kuin surullinen. Saan maanantaina asumistuen, ja sitä ennen on pärjättävä sillä mitä on... oon jo äidillekin velkaa. Tässä kuussa tosin ei tarvitse laittaa satasta lainojen maksuun. Pitäisi heittää yksi lidlistä jouluna ostettu neule pois, kun siihen oli tummunut varmaan tupakasta jokin ruma pilkku. Vaatteita on täysi koneellinen taas, tummaa pyykkiä. Kaveri soitti joten sillä ei ollut hätää, vaan jokin vastaaja päällä. En mä kyllä sen leffalippuja pysty ostaa viikonloppuna. Eikä siellä mene mitään. En mene katsomaan Dumbledoren salaisuuksia, kun siinä ei ole Deppiä. Rowling on muutenkin ahdasmielinen transfoobikko, ei sen kassavirtaa kannata rikastuttaa vieläkin. En nauttinut Batmanistakaan, päinvastoin. Löysin sellaisen naaman hierontalaitteen ja laitoin naamahieronnan jälkeen kosteusvoiteen naamalle. Olo on silleen vähän kuin pitäisi itsestään huoltakin tai jotain. Ei se tarkoita että olisin kiimainen. Kriittinen ulkonäöstäni. En keksi mitään sisältöä alustoille. En muista mikä oli mun markkinarako. Jos sitä vain tekisi jotain ja menisi nukkumaan ajoissa. Eilen illalla olin pari tuntia unilaitteen kanssa ja mun naaman punoitus meni hissukseen pois. Salamavalo silmissä ei kuitenkaan tullut unta ja poistin ne kuvatkin. Plääh. Lunta tuli yhdessä kohtaa ja piti kuvata sitä mutten ehtinyt. Mikään ei mene kuin pitäisi. Voisinko reklamoida itseni jonnekin. Kukaan ei erityisemmin rakasta, mutta vihakin on liian vahva sana kuvaamaan niitä pässejä, jotka eivät tajua. Kaikki on jo keksitty ja kaikki tullaan edelleen keksimään vain.