Toi Taru Sormusten Herrasta sotapeli se vain ilmoittelee. En jaksa välittää, mennyt koko kausi ihan täysin huonosti haltioiden kanssa. Sain majani maksimitasolle mutta melko myöhään, ja mut siirrettiin monet kerrat (uproot, loot) vastapelurien puolesta joten en saanut jalansijaa tuon pelin kartalle ollenkaan.
Vaihtovaatteita, uikkarit, lakana, ostokset sipsejä ja alkon juomat, kenties peräti salaatinkastike ...jos en ostanut turhaan.
Tulen suihkusta. Päiväunilta, kun viime yönä oli taas unetonta. En tiedä mitä vatsavaivoja minullakin alkaa olla... tai sitten johtui hillosta jossa oli xylitolia.
Lettujen lisäksi syönyt taas holtittomasti vain, kun ei se syömättömyys tunnu tepsivän. Ällöttää ja inhottaa, minkäs voit. Kieli sinisenä mustikkateestäni, jossa sokeria ja vettä ja mustikoita 1:1
Älkää paljastako mua. Mun lempihahmo Pottereista on se Ruikuliksikin kiusattu, kaksoisagentti, jota ilman koko kirjoja ei olisi. Ja osaan vähän kieliä, se tulee vähän tarpeeseen. Toisaalta en ole päässyt mukaan salaisiin ohjelmiin. Vakoojiin. Kerran kun kävin pääkirjastolla, siellä oli kirja Spies ja kuulin päässäni Englannin opettajan äänen lukevan sitä ääneen brittiajoilta. Se oli spookia elikkäs mulderia, eiku...
yliluonnolliset agentti vastaan vakooja jutut on välillä mukavia hömppiä. Nautin lyriikoista enemmän kuin siitä musiikki osuudesta, samoin dialogin kanssa. Ehkä koska mun kielellinen ajattelu on vähiten harpaantuvainen.
Se siitä, voisi kehittää huomiseen ryyppäykseen jonkun party tricksin. Tosin mun talentti on korkeintaan luovuus, hyvät kommentit, mahtava tuuri, ja se miten mut jätetään rauhaan nykyään kaikessa. Tulenko toimeen muiden kanssa, jos en ole yhtään atleettinen. Jos en arvosta edes vatsalihasten näkymistä. Siinähän kukkoilet lammas. <3
Paras kaverini on kiinalaiselta koira. Joskus mietin miten paljon samaa on hänessä kuin miten mun elämä pilattiin väittäen että mulla on jotain merkityselämyksiä, kun en kestänyt jotakin paskaa musiikkia. Luulisi ettei tarvisi sietää kaikkea mitä ei haluu, sen sijaan olet hullu. Tässä maassa arvostetaan niin vähän... noh, ketään. Vanhoja juttuja joihin jaksaisin mennä päivittäin! Olen kuulemma ollut oireeton/remissiota niin pitkään... silti puhutaan just niin potilasmaisia juttuja kuin vertaistuelta vaan voi.
No niin. Se ei mee pois, marketeilla ja värivaloissa