Taidan olla onnellinen, kun näin niin ihanaa lunta. Kävelin, lensin tai liitelin, tipuin kielekkeeltä jota kiersin takaisin ja melkein hukuin se kun petti alta, shoppailin ja puhuin kuin paikallinen. Etsin pankkiautomaattia mistä saisi lisää käteistä, kun ostin jotain karkkeja ja meikkiäkin sen jälkeen kun melkein olin hukkunut. Kun lensin, mulla oli jokin kukka ja siihen tuli isoja perhosia tai lintusia juomaan siitä kukasta mettä. Ja jokin mies kehui mua useasti, kun katsoin siihen, luulin löytäneeni hänet myöhemmin mutta ilmeisesti pussailin jotain pandaotusta. Näin festarilavoja ja katutaiteen harjoittelijoita... Mikään tästä ei siis sijoittunut Suomeen, ehkä korkeintaan mun vaihtarivuoden Wightin saarelle, jos sinnekään löysästi. Välillä kaivoin maskia kaupassa, mutta ehkä silloin oli jo covid loppunut. Valikoimassa ei ollut kauheasti jäljellä brittiherkkuja siinä karkkikaupassa. Meikkikaupasta kokeilin jotain sinistä huulipunaa tai kynää, kysyin kajaalia, ja se kysyi oliko mulla varaa. Kerroin että olin joskus käyttänyt kokonaisen vuoden sellaista halpaa yhden paunan maksanutta silmänrajauskynää.
Se oli kiva uni. Herätti ajatuksia. Miten yksi täti vei mut Särkänniemeen ja planetaarioon joskus. Vaikka olinkin nähnyt wightin saarella planetaarioesitystä myös. Lapsille sellaiset kaiketi onkin.
Eilen käytiin äidin kanssa, kaupassa ja syömässä pitsabuffetissa. Sain beigen spagettiolkaintopin ja xxl kultaisen värisen hameen poistomyynnistä ja mustia nilkattomia sukkia. Laatikollisen (32 kpl) nuudeleita. Niissä oli toimitusvaikeuksia... sen lisäksi lidlistä jotakin... söin heti masterchefin tullessa telkkarista lohenpalan, puolet sourcream&onion riisikakkujen päällä. Uusi toppini sai osumaa rasvaläikistä.
Laitoin silmänympärys maskin ja lauleskelin tiktok duettoja muutaman illalla suihkun jälkeen, kun hiukseni oli kiharoituneet. En käyttänyt mitään pesuainetta hiuksiin, ehkä senkin takia curly girl. Mutta ne on olleet koko yön ponnarilla.
Ei mulla erityistä syytä ole ilooni. Joskus äidin viisaudet tai motot tai hokemat, mitä lie "kaikella on tapana järjestyä," "aina on joku jolla menee huonommin", "aina ei ole kivaa" jne ehkä käykin järkeen? Kun ei millään tarvitse olla järkeä.
Ystävänpäivänä sain yhdeltä mieheltä suklaatia, pari kaljaa, ja pieniä palveluksia. Se oli kiva. Teki vähän lapiohommia lumesta mun parvekkeella, nouti mulle lattialta pöydän alta yhden pienen korkin, ja pussailtiin siinä. Esimakua alahuulesta jota imeä. Harjoitusniska josta ottaa kiinni, suupieli jota hyväillä sormella, voihkia vähän.
Muistaakseni tavattiin baarireissulla joskus vähän ennen covideja, tai siis hätäkaljat ryhmästä. Ei se mua ikinä muista, kun sillä on aina töitä, mutta tällaiset synttärit ja ystävänpäivät se näköjään muistaa. Eikä mulla muita kai olisikaan tollaisina päivinä, kunnollisia ihmisiä, jotka ei pilaisi sit kaikkea jollain riitelyllä.
Perjantaiksi olen suunnitellut osallistuvani lautapelailuun. Kaveri soitti menenkö sinne, mutta en mä jaksa kaiken viimeaikaisen jälkeen... tässä voisi vaikka nukkua ennen viikonloppua nämä turhat välipäivät ennen viikonloppua. 22. päivä näen ja juttelen hoitsulle avohoidossa taas. Ei se terapeuttia korvaa, että saa kuulla olevansa ollut pitkään remissiossa.
Odotan yhtä pakettia amerikoista. Se oli mennyt aika monen paikan kautta.. .japania, kaliforniaa. Siinä on yksi signeerattu valokuva. Tavallaan joo mä olen edelleen rakastunut siihen näyttelijään ja toisaalta ei kiinnosta sen jutut. Moving on.