Toiset aatokset

 Ihmisellä on jotain miljoona ajatusta päivässä. Miehet on vähäpuheisempia tilastollisesti mutta niitä kuunnellaan, koska oletus että siellä on jotain asiaa enemmän. Mutta miksi mä edes kirjoitan joka päivä. Miksen voi olla kauempaa kuin pari tuntia ilman puhelinta ja sen pelejä tai katsoa mitä roskaa on tullut sähköpostiin... miksen voi käydä töissä ja miksi mun aivot tuntuu olevan muusina ja olen liian vanha enää oppii mitään...

Tämä on päähänpinttymä samat syyt miksi lakkasin käyttämästä silmälaseja. Luin skientologian kirjasta että se on sairaus ja korjattavissa tosin siinä ei kerrottu miten. Luin Tieteen kuvalehdestä pienistä nykäyksistä joita silmä tekee ja miten sitä voi simuloida pään liikkeillä tms mutta ei käytännön neuvoa. Samanlainen päähänpinttymä kuin hymyillä, koska mun suupielet meni alaspäin muuten joten mua pidettiin hulluna kun hymyilin itsekseen makeasti.

Se on kaikki täällä, minun päässäni, kuten Lajitteluhattu sanoi Harrylle. Olisi voinut joutua Luihuiseen jollei omaa valintaa otettu huomioon. Olen lukenut ne yhteensä miljoona sanaa kaikissa 7 kirjassa nuoruudessa useammin kuin kerran yhden kirjan. Se ei ole persoonallisuustesti eikä luihuisista pidetä mutta olen ovela ja minulla on pyrkimyksiä suuruuteen.

Mietin lataisiko bussikorttia. Parin viikon päästä aika psykiatrialle. Siellä pitää taas selittää "miksi et voi mennä työkkärin luukulle" Kelaa varten. Siksi että tämä paska jatkuu... en saa töitä, olen syrjäytynyt, viittaatte aina edellisiin lausuntoihin jne. En ole saanut lupaa luottaa omaan aivotoimintaani kun pumppaatte niitä mömmöjä lihakseen vieläkin.

Mä sanon ei ja se ei johda mihinkään. Ei toimita mun pillin mukaan, tai minkään lajin sääntöjen. Ei kysytä miksi teen omalla kropalla mitä tahdon vaan kysytään niiltä joita ei kiinnosta tai sepittävät satuja jotka on mustamaalaamista mutta jos tekee oikein ja kertoo asioistaan niin lääkkeitä lisätään kun itket eikä ne vieläkään usko mitään ja onko sillä väliäkään kun ne kattoo nenänvarttaan pitkin.

Mitä mulla on? Eksän vanhat pieruverkkarit, papereita ja diplomeita koulutuksista ei työkokemusta paitsi puhelinmyynti. Aina pitäisi melkein maksaa että pääsee töihin.

Kai niitä Saarioisten punaisia kansia vieläkin painetaan siellä työpaikassa jonne ainoana hain enkä päässyt painajaksi. Ei oteta edes haastatteluun aaltopahvitehtaalle. Ne olisi voinut olla hyviä tulevaisuuksia. Sen sijaan kerron vitsiä että mitä paranoidi skitsofreenikko sanoi vastaajaan. Ei mitään, vastaaja sanoi että tietävät kuka on soittanut. Jos oli ahdistunut piti painaa numeroita satunnaisesti. Jos oli masentunut, painaa pitkään 1. Jos oli pakko-oireinen häiriö painaa 1234567890. 

Heh eh. Mä painoin nappeja viimeksi 2007 kesätöissä sahalaitoksen hissillä. Se oli kuormittavaa ja siitä on vieläkin eläke parikymppiä vuodessa ehkä kun otetaan pois ensin puolet valtiolle tms.

Eilisestä sen verran että pelasin illalla 3t TV:n ruudulta yhtä peliä. Point and click. Tänä aamuna kävin suihkussa ja, sitten poltin vikan röökin, askista jonka sain torstaina muistaakseni.

Vähän on ollut hiljaista. Jos mitään epätavallista niin venyttänyt raajoja yrittäen nukahtaa haarat auki. En taivu, ristimään jalkojani istuntaan ristiin. Se mun nukke Jo pari yötä ollut petikaveri ja se on vähän kuin painopeitto. Unet nyt piinasi pitkään tyhjää päätä aamusta kunnes unohti ja palautui todellisuuten. Niistä jäi luikerteleva muisto seikkailuista joistain lapsilta kielletyistä.

Sitä paitsi sen mitä taakseen jättää löytää edestään.

Kommentit

Twitter/kajsabl