Tööt sanoivat jalat kun jättiviinirypäleenä peruukki liuhuten luistinta toisen eteen

Luistelin. Jotain puoli tuntia. Pari kertaa kenttä ympäri kaverin kanssa ja kaksi kertaa kentän toiseen päähän ja takas aluksi yksinään. Ei mulla oikeestaan jalat sanonut tööt mutta kun alkoi lunta tulla kunnolla ja kaverin piti ehtiä kotiin syömään niin se käveli mut pysäkille. Siis pystyin yhä kävelee noissa 9cm koron nilkkureissa. Huono valinta sillee.

Makkarat onnistui ja takaperin pääsin vähän ja liukua silleen puolelta toiselle. En kovin nopeeta uskaltanut mennä. Ei reidet antanut periksi ehkä. Ei hätäjarrutuksia, en osunut kehenkään, ei mennyt poikki mitään eikä terät osunut kehenkään jne. Pyllähdin monesti siihen tuolille kyllä lepuuttaa jalkoja. Uudet luistimet ja viime kerrasta se 12 vuotta. Kunto ei loppunut, muuten kyllä alkoi ehkä vähän hataroida ja värisyttää että miten kannan itseni. Naamalla iloinen 'cringe' virnistys kieli keskellä suuta ja hampaat esillä.

Olin toisella kaverilla yötä lattialla. Pari tuntia sain nukuttua ainakin nojatuolilla jalat jumppapallon päällä kunnes alaselkä puutui.

Ahkerasti siteen vaihtoa. Söimme, kävin saunassa, join yhden saunakaljan se tarjosi. Aamulla annospuuro ja se antoi mulle manikyyrin. Jätin sinne paljon kantamuksia, pitäisi käydä vielä hakemassa jossain vaiheessa ja sitten lupasin antaa jotain lautasta ja lusikkaa. Paremmat oltavat niillä astioilla hänellä olisi lähes tyhjässä astiakaapissa kuin mulla koko ajan likaisena altaassa. Tosin kanahäkistä pitäisi hakea syvää lautasta.

Pesen pyykkiä. Söin vähän jotain. Jaoin videoita luisteluistani vähän joka tuuttiin.

Hyvin suunniteltu juttu sinänsä. Tuli vaihdettua kuulumiset ja kaikki nyt koronan vuoksi varmaan innoissaan päästää suustaan mitä tahansa juttua nähdessään muita ihmisiä kuin ne jotka on omien seinien sisällä. Luulisi.