Pää särkee. Sen jälkeen kun luin niitä vanhoja päiväkirjoja ääneen podcastin yhdeksänteen jaksoon. Mulla oli hauskaa, en usko että kuuntelijoilla olisi. Vasta toinen grammanen panadoli tänään.
Televisio auki tuossa. Sain joululahjat paketoitua melkein. Ei niitä ole paljoa ja melkein kaikki samalle henkilölle - mutta ei sentään mene sille "pikkusiskolle" mikä mulla oli osastolla, kaima vain omahoitaja. Mietinkin mitä ihme näkyjä siellä on ollut mutta se olikin vain joku mun sisäpiirivitsi tai muu aivosekaannus.
Ihan parasta jos olisin myynyt ne mun päiväkirjat silloin huutonetissä jollekin tarvitsevalle. Olisin kyllä jos olisin löytänyt ne ajoissa. Ne on nyt vapaata riistaa, vähän kuin kaikki muukin informaatio mitä ette saisi ehkä lukea kai. Mua ei pysty millään ainakaan kiristää, kun ei ole rahaa enkä ole välittänyt elämästäni siitä hetkestä kun passittivat kuntoutuskotiin unilääkkeiden kanssa.
Jos lääkkeiden sivuvaikutukset tiedetään niin hyvin että niihin ehkäisevästi annetaan jo lääkkeitä. Lihot 50kg ja sua kielletään menemästä salille tai käymästä missään ja tisseistä tulee maitoa jnejne. Ja diagnoosin päivämäärä alkaa ennen kuin olet mennyt osastolle. Niin mitä jää heidän rehellisyydestä, kun lisätään vaan niiden voimakkuutta kun itket ja yrität selittää sitä alkuperäistä diagnoosia kumoon kuntoutuskodista käsin. Tippaakaan. Ne on heidän satuja. Joihin viitataan. Se on joo "struggle" ja stressiä ja jos menisi päiväkin kun en vihaa sitä lääkäriä joka ne sadut kirjoitti. Noh, onhan tässä nyt mennyt jo se 10v turhaan ja stigmatisoitunut ja huomasin että olen syrjäytynyt, olen vain jokin vitsi. Kun nukun kaiket päivät.
Tarvisi pestä hiukset kun läträsin näihin eilen hiusöljyä ja tänään hilseseerumia. Tarvisi tyhjentää pyykit koneesta.
2/3 lääkkeistä otettu tänään. Melko varma että otan seuraavat vasta huomenna. niilo22:lla oli jokin hauska juttu lääkkeiden ottamisesta. En muista mikä. Joo, löyty. "Kahta taplettia ei voi ottaa kolme kertaa päivässä" XDD
Mutta joo olen melko rikkinäinen levy.