Thanks for the Add

 Löysin jotain vanhoja laventelinkukkia kangaspussukassa. Tein niistä teetä. Ihana tuoksu leijaili ja tuntuu nenässä. Yritin irrottaa itsestäni kaiken lian suihkussa ja laitoin kantapäihin voidetta kahdesti sekä lääkevoiteen pohkeeseen. Kävin ostamassa uutta hammastahnaa ja hammaslanka sticksejä sekä siteitä. Kirjoitin lapulle mitä huomenna pitää tehdä. To-Do. Lähinnä että "muista toipua". 

Olen yksin ja teen tärkeän päätöksen joka koskee koko loppuja hedelmällisiä vuosiani. En ole ikinä hukannut ajatuksia lasten hankkimisille diagnoosin jälkeen. 2008 halusin tehdä ainakin yli kymmenen lasta tai mietin mitkä vuodet olisi otollisia lapsen kiinalaisen horoskoopin perusteella siis huvikseni.

Kuuntelen fantasia young adult äänikirjaa ja tykkään. Päähenkilöä ei muista kukaan koska se myy sielunsa, ja se alkaa olla 300 vuotta vanha minimalisti kun se tapaa jonkun Henryn joka yhtäkkiä muistaa sen. Pidän elokuvista jotka toistaa samaa päivää uudestaan ja uudestaan ja tässä on hieman samantyyppinen tunnelma, paitsi että tyttö ei pysty jättää mitään "merkkiä" maailmaan jossa kulkee. Sen nimen muistaa ja pystyy sanomaan vain se jolle möi sielunsa. Tavallaan se kuoli jo siihen kun se rukoili jumalia auringonlaskun jälkeen hääyönään. Mulla on kutina että Henry on myynyt myös sielunsa tai sillä on jotain voimia, paitsi että sillä on sisaruksia ja työpaikka jne.

Enivei, varmaan kuuntelen tätä jatkossakin kunhan riitttää tilausta Nextoryssä.

Mitäs muuta. Lakkasin kynnet. Kuorin naaman. Sheivailin karvoja. Tungin pumpulipuikkoa nenääni sekä yhtä kieritin navassa.

There is a certain defiance in dreamers. -The Invisible Life of Addie LaRue (tai sitten jotain samantapaista lausetta :P)

Luke eli Lucifer, the darkness<3 Rakkaalla jumalalla on kaikenlaisia nimiä mut silti mun oli vaikea keksi nimeä tarinan päähenkilölle pojasta jonka olen kirjoittanut jo alakoulun ekoilla luokilla.

Hik 

röyh 

huh huh 

aah uuh

omnomnom