Minä päätän kehostani perkele

Kaikki on muuten hyvin mutta reidet on vielä tulessa. Oksensin kipulääkkeet ulos mitä antoivat. Litalginia ja buranaa. Itse toimituksessa meinasin pyörtyä. Väsytti edellinen uneton yö kun kuuntelin pelkästään äänikirjaa loppuun aamuun saakka, yritin ottaa päiväunet monta kertaa kun pääsin kotiin... Kieriskelin ja jännitin lihaksia vuorotellen tuskissani, käydä välillä yrittää tyhjentää suolta ja rakkoa. Yritin syödä valmisateriaa. Söin porkkanat ja muusia ja puolikkaan lihapullan. Tarkkailussa join pillimehun ja söin proteiinipatukan. Päästivät lähtee sentäs ei tarvinnut kestää enempää hoitovirheitä. Olla nyt siellä muka yötä. Bussilla sinne, bussilla takas. Miks sen piti olla aamusta.

Intense fucking shitshow.

Pretseli asento. Viuhka 90sek kohdun limakalvon polttaminen pois. Kohdun mittaus. Paikallispuudutuksessa. Kierukka ulos ja uusi sisään. Vittu niitä lontoon nilkkasukkia jotka laitoin 9 vuoden jälkeen ekaa kertaa jalkaan.

Suihkussa koska jäädyin vähän matkalla. Samettihousut, harmaa kolitsi, takin tynkää, puhelin kourassa pelaten pokemon go eri tilillä. Viestittelin, puhuin puhelimessa. Otin pois maskia ja laitoin uutta tilalle. Vein roskia, tuplasiteet varmuuden vuoksi... ei oikeastaan tunnu että olisin vuotanut vielä ainakaan erityisemmin paljoa?

Muutenkin hyvä fiilis tulevaisuuden puolesta pilkottanut välillä. Jopa naisellisempi olo. Ei enää 2x kaavittua repaleista, kalvoa siellä.

Lapsia ei nyt sitten saa. Suretti kyllä. Toisaalta nyt voi olla oma itsensä. Mitenköhän vaikuttaa hormoneihin?

Menetinkö kivusta ja tuskasta mielenterveyteni? Lähes. En sentään niin sekaisin kuin umpisuoli puhkesi. Hauska stoori: sanoin painokseni 100kg ja pituudeksi 150cm ja kivuksi 8. Mitälie morfiinia pistivät ambulanssissa en kyennyt olla.

Vähän kuin synnytys mutta ei samanlaisia yhteyksiä ja tunnesiteitä uusiin olioihin. Melkein nautin kivusta.

Kuin olisi voodoo nukkeani pistellyt joku tietämättä mitä oikein aiheuttaa.

Hengitys. Rauhoitus. Chill. Soitan sinne ehkä jos tämä sisäreiden kipu ei ala lähtemään. Tavallaan kuin krampit ja menkkakivut, ihan vaan satakertaisesti.

Tämän postauksen kun luet ja jos et koe itseäsi sairaaksi tai tunne empatiaa kivuilleni millään tapaa niin onneksi olkoon narsisti psykopaatti, mene tsekkaa ittesi.

Kommentit

Twitter/kajsabl

Suositut tekstit