Nukuin kymmenen tuntia ja sitten nukuin vielä aamupäivän lisää. Se on niin helppoa vaipua sinne koomaan. Uniin jossa on muita ihmisiä. En mennyt bookcrossing miittiin. En ostanut kaupasta herkkuja... paitsi kaura nachoja ja salsaa ja appelsiini-cola mehujuoman ja raejuustoa. Söin tänään jo pakastimesta vegaani jätskituubin. En lukenut kirjaa loppuun, löhöilin vain sohvalla. Katsoin äsken listaa huonoista tavoista ja teen ainakin puolia niistä. En vaan keksi mitään hyödyllistä ja tuottavaa. Enkä jaksaisikaan sellaista toteuttaa kun jatkuvasti pitäisi jaksaa myös olla ne... sheivailin sääriä ja muuta sänkeä ja huomasin että taas valunut kirkasta punaista juttua. Mietin onko järkeä ostaa uusia alusvaatteita kun ne on muutaman vuoden päästä taas kuluneita. Täytin käsienpesu pumppupulloa. Sitäkään en tehnyt loppuun asti, ehkä jotain desin lisäsin. Pyyhin lavuaarista toisen puolen. Oon juonut teetä. Mua haittasi miten myyjä koski hankoilla sitä keltaista inkivääri tee tuotetta ikään kuin lykätäkseen sitä mua lähemmäs siinä ostoshihnalla kun olin tehnyt ostokset. Ehkä kun paitanikin oli keltainen. Omituisia arjen pieniä ihmettelyitä. Kaikkea pientä mitä näen mutta ei huvittaisi muistaa ärsykkeitä. Suikkariasiakas väitti että tunnistin sen ja puhui jotain umpimähkään töihinsä liittyen vaikka satuin vaan muistaa että sen piti tuoda mulle makukortsuja. Ei mulle tarvitse tunnustaa. Katsoin puolet Robin Hood leffaa Netflixistä ja sitten, vaan suljin, sen välilehden. Ihan sama kuin paistaisi letuista vaan toisen puolen, heh. Mutta en mä koe nautintoa. Mun mielihyvähormonit serotoniinit ja dopamiinit ei toimi kuten muilla. Ne ei kierrä. Tai pikemminkin ei uusiudu koska lääkitys. Ei tule ruoan mukana ja ulostaudu. En koe mitään tyypillisesti kuin perusterveet. Tosin mun lääkitystä käytetään kyllä kaksisuuntaiseen että en sit tiedä. Ehkä se on pahempi. Mulla ei ole ikinä maniakohtauksia. Saatan välillä olla pirteä, yleensä en ole nykyisin iloinen tai naura tai itkekään sen puoleen mutta onnellisuus on niin kaukana.
blogit fi
