Mitä epäjärjestäytyneet ihmiset tekevät vs mitä järjestäytyneet ihmiset tekevät
essee, kirjoittanut Kajsa Blom jossain tulevaisuudessa (mutta lähinnä liittyen menneisyyteen)
Järjestäytyneet ihmiset vaativat itseltään niitä tekoja jotka vievät heitä kohti heidän luomiaan tavoitteita. He vihaavat teitä ja suuttuvat siitä, kun heidän vuosikausien saavutuksensa lytätään ja väitetään heidän valehtelevan sellaisista.
Järjestäytynyt ihminen voi ottaa askeleen kohti vaaraa, mutta hän ei silti aio astua kiireiselle tielle rekkojen alle päätyäkseen, vaan häntä pitää kiinni maassa muutkin asiat - eikä häneen siten tarvitse tarttua lujaa ja väittää että hän oli asettaa itsensä vaaraan.
Joskus ihmiset ymmärtävät täysin väärin että etten ole järjestäytynyt ihminen ikäsi vuoksi ja elämäntilanteesi vuoksi. Tämä järjestäytymättömyys on voinut tulla kasvatuksessa jo, tai jonkin puutteen vuoksi, mutta keltään ei puutu täysin arjen taitoja. He vain väittävät niin joten saat vihata heidän oletettuja tutkimuksiaan sinusta ja muita subjektiivisia näkemyksiä. He vain haluavat pilata elämäsi, ei hätää! Psykiatrit ovat pahoja ja ahneita ja käyttävät heikompia ihmisiä hyväkseen syrjäyttääkseen heidät ja jotta ihmiset syrjisivät sinua ihmistä toisarvoisemmaksi -- onhan tässä maassa "oikeus" päästä hoitoon suljetulle. Mutta kokevat sinut uhkaksi vaikka se olisi sivulauseessa mainitsemasi, asia jota kokeilla, kun netissä keskustelemasi toinen henkilö antaa sinulle puolet tähän asiaan liittyvästi tiedosta, vaikka oikeasti kaikkia Randy Bullockkeja tai Roderick Millereitä Amerikoista kannattaa vältellä. Opit kuitenkin että he ovat typeriä amerikkalaisia, tai pilaavat aivonsa muuten pilvellä.
Puhumattakaan niistä lääkärikandidaateista jotka lähetetään ottamaan selvää että oletko saanut musiikista kuulemma, merkityselämyksiä, vaikka olet vain uhannut bändin laulajan henkeä kun et ole päässyt missään pakoon kyseistä melua jota soitettiin liikaa joka tuutista ja olit tulla hulluksi, sait painajaisia, ja raivon kylmä käsi helli niskaa.
No mutta joo. En ole kiitollinen mun diagnoosista. En pyytänyt apua. En halunnut lihottavia lääkkeitä. Nettikirjoituksissani ei ollut mitään vikaa, ne vaan oli naamioitu vain itselleni luettaviksi kun älykkyysosamääräni oli korkea ja tiesin milloinkin mitä vain ilman suuruusharhoja sen kummemmin, olettavat vain että menetän kaiken toimintakyvyn ja tulen zombieksi kun pakottavat turruttaviin lääkkeisiin.
Hengitä syvään. Elämä ei ole epäreilua vaikka sinuna kokisivatkin sen seikkailuksi. Itke koska olet väsynyt henkisesti ja fyysisesti, ei se tarkoita että sinua ollaan satutettu. Kukaan ei ymmärrä, mutta älä kiduta itseäsi enempää. Et ole vankina sillä koko maailma on vankila jos siinä on jumissa yksin.
Kiitä maapallon luontoäitiä, että se kamppailee ihmisiä vastaan ja toivo maailmanloppua nopeammin tälle mädäntyneelle ihmiskunnalle. Jokainen tavoittelee vain omaksi häpeäkseen parempaa elämää. Jos et tähän malliin muotoudu niin saat lapun otsaan jossa lukee sinut määritteleviä sanoja mitä sulle tehdään.
Toisinajattelija. Vapaa. Hullu. Itsenäinen. Korttitaloelämä. Passiivinen. Ulkopuolinen. Tyydyttävä.
Sana sanalta rakentuva itsetunto joka on kuin läskiä- ne solut vain pienenevät tai suurentuvat riippuen paljonko ravintoa on tarjolla.
Loppu hyvin kaikki hyvin. Kuolema on kaunis loppu tarinalle jonka unohtaa heti kun ruumis viedään näkyvistä. Paska, joksi kaikki muuttuu... uskontoa jonka palvojat ovat näkymättömälle voimalle orjia. Sanojen alkuperää, sitä että muut taipuu tahtosi alle eli tekevät toisin kuin olisivat tehneet muutoin, noh... mitähän salaoppia sitä pitäisi harjoittaa ettei kaikki vihaisi sua? Olla vaan ja möllöttää.
Kuu taivaalta kurkottaa. Metsän kuusiin kapsahtaa.