Mitä jos söisi vain sen mitä kuluttaa ylimääräistä ja muita häiriöllisiä toiveajatuksia

Heitin suolaa, pippuria ja tabascoa mukiin sekoitettuani pohjalle pari kananmunaa. Mikrossa vajaa pari minuuttia, välillä päästää höyryt ulos.
Poltin kalorit kuntopyörällä ennen tätä lounasta. Välipalaa. Tuli huono itsetunto eilisestä yöllisestä pitseriaan matkustamisesta ja kotiin vielä ranut tuomisesta. Aamupaino oli vähän alle 127 ja mun pitäisi pystyä perjantaiksi joko pitää tää tai laihtua muutama gramma että pysyn tavoitteissa.
Laskin että 20min polkemista kuluttaisi 250 kaloria ja tulihan siinä hiki. Itse asiassa olen niin ylivoimaisen vastaanottavainen kaikelle puhelimelle ja kodin tavaroiden katseluun että ihan sama mitä tuijottaa– kun aika vain menee. Mä poljen. Ennen oli vaikea olla muutama minuutti paikoillaan, mutta ehkä jokin muuttui, että pystyn keskittyä siihen nykyhetkeen, mitä teen.
Tai sitten ei. Ehkä jo huomenna kaikki muuttuu kun menen ruokaostoksille. Budjetti on jotain 30e viikolle. Lueskelin tullutta Kelan kirjettä että pitää hakea uudestaan perustoimeentulotukea kun mulle jää peräti kuussa 60 euroa. Jaa, puhelinlaskuun ja velkojen maksuun, vai siihen että syö tai tilaa jotain kestotilauksia jonnekin jotka kasaantuu... En ole pyytänyt rahaa kuukauteen sukulaisilta no okei yht35 ehkä olen saanut. Bussikorttiin ja tilata lankoja virkkaukseen. Jaa-a millä rahalla ostin pienoismallin 18e ja siihen tarviketta vähän kaupungilta. Tossa se nyt on kumollaan lohikäärme muun roinan joukossa pöydällä. En saanut eilen aikaan niitä tehtävälistallani olevia juttuja ja kohta on kesäkin jo ohimennyttä sesonkia. Jos miettisi aina mitä mikäkin maksaa niin se olisi siitä vääristynyt ajattelua, että luonnosta ne tarvikkeet saadaan että mitä sitä rukoilee kiittää käsiä jotka on muovannut ne...