Ei mulla ole varaa elää

Blogit ei ole varmaan löytäneet tietään suomalaisten sydämeen. Parin vuoden, välein joku löytää taas muotitoimittajan itsestään ja hetken blogiin riittää asukuvia, muuten on kuollutta blogien rintamilla. Suomi-tube on myöskin paskaa. Ja joku aina keksii että tuota ei sitten tueta, varsinkin jos se on blogista tehty kirja, eli blogikirja... Taas yksi. Ei kirjastoihin mahdu. En lue. Se ei ole minkään arvoinen, tai sillä ei mitään referenssiä. Keksittyjä juttuja joille annetaan liikaa arvoa. Suomi on huono asiakaspalvelumaa. Täällä ei ole mahdollista monet pyramidihuijaukset. Täällä ei pystytä antamaan yhtä isoja palkkoja kuin Amerikassa. Elintason kyllä kaikille, koska pankit myy lainoja koska ne on haluttuja.

Söin aamulla lätyn ja äsken muroja. Jos oisi enemmän kuin kolme euroa tilillä niin hakisin suklaata jos ne on saanut hissin korjatuksi tai jos olisi enemmän niin mässäilisin jotain kaupasta. Nyt olen lähinnä edelleen vähän nälkäinen.

Mutta siis. Multa kysyttiin onko mulla blogireferenssejä. Poltin käpyni. Täällä en ole myynyt tarinoita tai tuotteita. Linkin joskus omiin graafisiin suunnitelmiini tai muuten aiheeseen liittyneeseen kaverin palveluun. Kukaan ei halua palkata mua vaikka mulla olisi tietotaitoa vaikka kuinka. Se ei ole kivaa.

Se on kuin kaksi juoppoa yrittäisi panna toisiaan, kumpikaan ei löydä vastakappaletta.

Olen nukkunut koko päivän ja yön. Nähnyt unia ja ollut sopivan lämmin. Sitä se teettää kun ei ole varaa lähteä miitteihin. Saan huomenna rahaa keskiyön jälkeen joskus ja laskuja on enemmän kuin mitä tulen saamaan. Jos maksan laitemaksut ja sähkölaskun mulle ei jää mitään pariksi viikoksi. Ei bussikorttia ladata, ei ostaa lääkkeitä. Mulla on yksi meno 28. päivä ja sitten muuten voisin vain nukkua ja antaa lipua maailman ohitse kunnes on syksy ja talvi ja kaikki kiva ohitse.