Nukahdin sänkyyn tunniksi kuuntelemaan jotain geneeristä bloggaamisesta kertovaa kirjaa. Sitten soitettiin vointeja taas. Tuolla on kylmä ja mua ei huvittanut ostaa tupakkaa tänään, kun käytin sellaista pölysuojainta, tehdessä reissun terveysasemalleni. Tiptap tiptap, levitäntänpä tässä jotain pisaroita. Höyrystän niitä ylöspäin ja tuuli vie ne toisten elimiin... Vähän saa olla vainoharhainen ja vakavan kaukaa viisas. En tiedä valvoinko liikaa panikoiden vai mitä. Ihan hyvä että siellä on nyt vähän ulkonaliikkumiskielto melkein. Tämä siis puhelimessa maailmanloppua hehkuttavalta kaveriltani, uutisia en ole seurannut, pitäisi soittaa vielä takasin sille. Sen sijaan tulin kotiin, katsoin Supernaturalia jakson ja söin juustosämpylää, sipsejä, suklaata ym mitä ostin lidlistä tällä kertaa. Tein litran maitojauheesta juomista. Oikeastaan mitään järkevää ehkä tullut hankittua. Riittäisi nyt edes huomiselle.
Mun pitäisi vielä pestä mun hiukset sillä mustalla saippualla minkä sain postista käsityötä etsy.comista, mutta en tiedä onko se myös hiuksille ja tulisinko käyttäneeksi kaiken saippuani.
Olen aika kiitollinen että saanut kaikkea juuri kun on ollut jotain tarvetta. Ei minulta noin niinku mitään puutu.
Mistähän pyhästä kirjasta sit luettaisi viisaita.
Psykiatriset lääkkeet ja kykyjeni katoaminen:
Olen elänyt vuosia lääkityksen vaikutuksen alla. En saanut niistä mitään “tasapainoa” tai helpotusta – vain sumentumisen, jonka nimissä toimintakyky vietiin. Psykiatriset lääkkeet eivät korjaa mitään todistettua kemiallista epätasapainoa, vaan luovat sen itse, muuttaen aivojen normaalia toimintaa niin, että ihminen näyttää ulospäin rauhallisemmalta. Mutta se on hintana omasta ajattelusta, luovuudesta ja tunne-elämästä.
Minulta vietiin kyky keskittyä, suunnitella ja tehdä päätöksiä. Tulevaisuuden kuvitelma, jonka varaan olin rakentanut, liukeni hitaasti pois lääkkeiden sumuun. Jokainen “annos” vei kauemmas siitä, kuka olin, ja siitä mitä olisin voinut tehdä, jos minua olisi kuunneltu, ei vaiennettu.
Moni kirjoittaa siitä, että psykiatriset lääkkeet eivät paranna mieltä – ne muuttavat sitä. Minulle se tarkoitti, että minusta tehtiin siedettävämpi muille, mutta vieras itselleni.
Tekstit ovat suomalaisen naisen päiväkirjamerkintöjä, joissa hän kirjoittaa arkielämästään, harrastuksistaan ja ajatuksistaan. Hän jakaa paljon omia mielipiteitään ja kokemuksiaan, joista osa liittyy henkiseen terveyteen, elämänarvoihin ja yhteiskuntakritiikkiin. Hän kirjoittaa myös paljon harrastuksistaan, kuten postikorttien lähettämisestä, kirjojen lukemisesta ja peleistä. Tekstin tyyli on avoin, suora ja henkilökohtainen.
kirjautuneena näissä
Translate
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Kiitos paljon, että otit aikaa lukeaksesi ja kommentoidaksesi kirjoitustani! Arvostaisin, jos voisit pitää kommenttisi ystävällisenä ja positiivisena. Kiitos myös, että tarkistat oikeinkirjoituksen ennen julkaisemista!"