Ohi on. Sisustamista ja pöydän paikkaa ym hyllyjen voi vielä miettiä, mutta nyt oon valmis kaivaa puhtaat lakanat, käydä suihkussa, ja mennä nukkumaan. Herään varmaan aikaisin kun ei ole verhoja vielä. Sain makaronilaatikkoa ja munkkeja ja sillä pärjäillyt. Aamun join pelkkää teetä. Kaiken teen ja hunajan. Poltin käden kun valutin suodattimella kahvia. Kauhean rääkin ne teki mun lisäksi... pesi lattioita, uunin takaa, uuniritilöitä, pölyjä ja ikkunat... minä lähinnä orkestoin mitä menee varastoon, ja mitä tulee tarvittua jo tänään.
Tiedän suunnilleen kaiken olevan tallessa ja ehjää mitä nyt voi ehkää olla. Ei voi väittää että olisin saanut mitään endorfiinejä suorituksesta, lähinnä murehdin ja häpeilin roinan määrää. Kaverini oli onneksi hilpeä, roolit päinvastoin mitä yleensä. Nyt väsyttää... lähikauppa olisi auki vielä 1,5 tuntia... en tarvitse just nyt mitään paitsi mitä jo mainitsin tekeväni ensin. Muistaakseni sinne kävelee 700 metriä...
Kaksi pakettiautoa tuli joskus puoli viiden maissa ja lopetti kahdeksalta. Ne jotka tuli jo aiemmin, lähti myös aiemmin. Yksi 15 min ajo. Tekonaurua ja päänpudistelua ynnä muuta ihmettelyä. Tapasi ensi kertaa mun parhaan kaverini. Sillä kyllä leikkaa ja kieli on terävä. Lähes puolusti minuakin jossain mitä piti laittaa suoraan... on ne kyllä<3
Pää särkee vähän ja on puhunut vähän kovaan ääneen ym.
Jalat on dööd. Tarkoittanee vaan että nousee se aurinko risukasankin takaa...