Maapallo kiehuu pois, kaikki kaupallistetaan, ja mielenterveydenongelmat lisääntyy?

Sormet kipeät sekä rystyset kaikesta älyluurin puristamisesta. Näin samanlaisen suojakotelon eräällä ulkomaalaisella naisella terveysasemalla iPhonen ympärillä ja mun oma samanvärinen alkaa tummentumaan samalla lailla ja hajota nurkasta vähän. Sitä luulisi että pitää kukkaa kämmenellä, kun kuitenkin... Vasen olkapää on kipeä mielialalääkkeestä, hoitsu ei edes kysellyt miten menee. "Nyt pistää" kuullut ehkä kymmenessä vuodessa 500 kertaa. Voisi edes hieroa sitä ainetta lihakseen, jos haluaisi vinkkejä miten pistämisen jälkihoidosta.

Tein podcastia, se on varsin hurja ja hirveä. Siihen meni loppu valoisa aika.
Heittäisin, adjektiiveja jotka kuvaa minua, mutta sairauteni ei ole yksi niistä.

Syönyt kaikkea, ei vaan muista mitä enää, keitin kahvit, hellalla jotain wokkasin ja lihapiirakkaa kylmänä. Söin pahvilautaselta jo. Puinen voiveitsi lastana. Lidlistä yksi energiajuoma pullonpalautusrahoilla. Edessä oleva naisella täysin sama ostos, ei tullut edes kapulaa väliin. Paitsi tuhlasin imettävään smoottiee euron kun se oli mun eka välipala koko päivänä.

Sohvalla nukkumista sängyn sijasta. Yöt ja päivät jotain somea. Silloin kun muka olin netissä ja vaan yhdessä huoneessa koko päivän koko päivän tjtn niin ei ollut kun irc ja irc-galleria ja livejournal. Snäppäilyt ei ole mun ikäpolven juttua, mutta enpä mä tekstarillakaan mieluuten lähestyisi kun ne on 7snt kpl...

Koneet laulaa, kaikki synkroniassa, harmonisesti osuu kohdilleen joka hereilläolon minuutti, ei mistään tarvitse olla utelias tai kysyä "miksi?"

Tai no, mielenkiinnosta kuuntelin eilen kaksi tuntia itsehoito-oppaiden äänikirjojen, alkumaistajaisia mutta yhtäkään en osannut valita. En voi oppia olla oma itseni, rikas, rakas, laiha ja maaginen samalla aikaa. Aikakapseli voisi olla kiva, jos pääsisi menneisyyteen antaa itselleen läimäytyksen kasvoille tjtn

Ryhdistäydy! Rivakka ote (työnhakuun)!

No juurihan tässä mahdotonta olla ottamasta neuvosta vaarin mutta mun intohimot ehkä toisaalta överöityy aina jossain vaiheessa. Mitä oli tapana tehdä, mitä on aina pelännyt, mitä voi toteuttaa missäkin ovelasti huoletta.

Tai sitten tämä on vain nivelreuman alkua mun käden luissa. Se joulurauha ja stressaamisen lopettaminen mutku kaikki muutki valvoo ja stressaa. Päästääkää irti, unohtakaa, jättäkää viime tippaan, käyttäkää se hyvä kortisoli aivoissa vaikka adrenaliinin kanssa tarjoiluehdotuksena tai säästää seuraavalle joululle jos ei opi että ilman rahaakin voi antaa vaikka aikaansa tai heittäytyä leikkisäksi.

Antaa itselleen luvan tulla kuulluksi. Ja kaikkea muuta käänteispsykologista, manipulatiivista soopaa kunhan havahtuu mistä tuulee...