Hei läppäri, emme olekaan tavanneet tänään. Olin eilen baarissa ja viikonloppu tuntuu kuulemma pidemmältä kun on tottunut lauantaina käymään baarissa. Tai näin ainakin kuulin toistettavan monta kertaa. Lauloin Evanescencen My Immortal kappaleen baarissa ja tasaisilla osuuksiksilla meni kuulemma hyvin. Yksi joka oli lytännyt kaikkien muiden lauluosuudet kiitti mua.
Ostin lähikaupasta "kiinalaista" kanaa ja riisiä ja vaikka mulla oli nälkä, niin se oli silti vähän pahaa... siinä kipossa mitä näkee takeaway astioita amerikoissa -niin tyylitteli niitä. Vaikka syönkin syömäpuikoilla, niin ei niillä ollut, sinne mitään asiaa.
Just kun naapuri oli ejakuloimassa mun alla niin sitten se jotenkin esti tulonsa... harmin paikka kun en saanut lämpimiä siemennesteitä sisääni, mutta oli siinä muutakin. Olin just kadottamassa itseäni häneen. En tiedä, oli jotenkin kivempaa kiusoitella ja tyrkyttää peppua läimäytettäväksi ym esileikkiä kun itse orkku randomin pornoklipin äärellä. Nytkähdin takaisin todellisuuteen kovaa?
Katsoin muutaman Walking Dead jakson. Yleisurheilun MM-kisat tai jotain ei voisi todellakaan kiinnostaa... vain köyhät katsoo urheilua on mun motto.
En ostanut loppuviimein kun yhden siiderin paikallisessa. Erikseen. Ollaan vuosi tunnettu ja toi ei halua seurustella mitään. Kysyin nähdäänkö huomenna, ja sanoi joo ei kai sillä ole mitään suunnitelmia. Se on jotenkin raukka. Passiivinen. Aloitteita ei voisi kuvitellakaan että tekisi. Miehistä tulisi ihan mahdottomia jos niillä oisi tasa-arvo naisten kanssa, mutta silti. Mietoa ja plääsyä lähestulkoon yrittämistä ja kaikki täytyy itse pyytää. Ihan kuin ei ajatustakaan vaivaisi mun vuoksi, huolimattomasti vaan räplää.
Kuka näitä kuplia oikein puhkoo. Sitä paitsi mulla on päälaki kipeä ihan kuin olisi sen johokin satuttanut.
Psykiatriset lääkkeet ja kykyjeni katoaminen:
Olen elänyt vuosia lääkityksen vaikutuksen alla. En saanut niistä mitään “tasapainoa” tai helpotusta – vain sumentumisen, jonka nimissä toimintakyky vietiin. Psykiatriset lääkkeet eivät korjaa mitään todistettua kemiallista epätasapainoa, vaan luovat sen itse, muuttaen aivojen normaalia toimintaa niin, että ihminen näyttää ulospäin rauhallisemmalta. Mutta se on hintana omasta ajattelusta, luovuudesta ja tunne-elämästä.
Minulta vietiin kyky keskittyä, suunnitella ja tehdä päätöksiä. Tulevaisuuden kuvitelma, jonka varaan olin rakentanut, liukeni hitaasti pois lääkkeiden sumuun. Jokainen “annos” vei kauemmas siitä, kuka olin, ja siitä mitä olisin voinut tehdä, jos minua olisi kuunneltu, ei vaiennettu.
Moni kirjoittaa siitä, että psykiatriset lääkkeet eivät paranna mieltä – ne muuttavat sitä. Minulle se tarkoitti, että minusta tehtiin siedettävämpi muille, mutta vieras itselleni.
Tekstit ovat suomalaisen naisen päiväkirjamerkintöjä, joissa hän kirjoittaa arkielämästään, harrastuksistaan ja ajatuksistaan. Hän jakaa paljon omia mielipiteitään ja kokemuksiaan, joista osa liittyy henkiseen terveyteen, elämänarvoihin ja yhteiskuntakritiikkiin. Hän kirjoittaa myös paljon harrastuksistaan, kuten postikorttien lähettämisestä, kirjojen lukemisesta ja peleistä. Tekstin tyyli on avoin, suora ja henkilökohtainen.
kirjautuneena näissä
Translate
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Kiitos paljon, että otit aikaa lukeaksesi ja kommentoidaksesi kirjoitustani! Arvostaisin, jos voisit pitää kommenttisi ystävällisenä ja positiivisena. Kiitos myös, että tarkistat oikeinkirjoituksen ennen julkaisemista!"