Kävin joogaamassa kymmenen minuutin hitaan kävelytahdin päässä sillä tuote-edustajan luona ja sitten se hieroi mun selän osa 2.
Mennään postille kävelee kun sen tuotelähetys tulee sinne ehkä, jos en ehdi ensin itse käymään hakea omia lähetyksiä tms viemään postikorttejani...
Laitoin sille Pilates For Dummies linkin soittolistaan whatsapilla. Laihduin ko. 18 liikkeen ohjelman sarjoilla, ennen lukiota 10kg. Tein joka päivä 30-45 min, enkä syönyt herkkuja ja merkkasin kalenteriin x ja 0, ja sitten ostin jonkun mangan muutaman kk välein itselle palkkioksi kun oli tarpeeksi rasteja ja nollaa.
Hän painaa sen verran mitä mä painan ylimääräistä eli 50kg mutta jos nyt vaikka jotain laihtuisi.
Sain maistaa aloe vera juomaakin. Ei oikein maistunut miltään, ehkä vähän pahanhajuista tms riisimaitoa mutta jos siihen saisi lisää, makeutta lisää, niin olisi varmaan, sitä mehua.
Eilinen meni oman mielenterveyden ylläpitoon hs-taudin pahentuessa ja menkkojen alettua kun otin rautapillerin. Ehkä sitä pitäisi vaan paahtaa menee liikkua jotain kuntopyörästä aloittaa.
Olen nyt juonut vain kahvia (mausteista lattea), pari röökiä, ja juonut kulauksen aloe vera juomaa. Kohta alkaa heikottaa ja sitten, normaalisti jos sallisin itselleni, niin varmaan hotkisin liikaa jotain. Ei paljoa auta mitä sattuisi olemaan kromitabut. b6, magnesium, kalsium, k, D. Jotain konkreettista laitettava napaan, nyyh
Hakisin kaikki herkut kaupasta mutta mulla on nyt budjettikin, perkele. Jollain elääkin kunnes takuueläke tulee parin viikon päästä... kymmenellä eurolla päivässä eläisin liian vähän aikaa... kauheaa puutosta tai jotain lama-aikaa koko loppuelämä. Vääristänyt lapsuutta ja vaikuttaa kaikkiin nykyisiin suhteisiin tjtn. Katsoin eilen My 600lb Life TLC:ltä pari jaksoa melkein ja yksi seksuaalisesti hyväksikäytetty sai terapeutin kotikäynnille ja myötäelettiin sen vääristyneitä omakäsityksiä.
Mutta joo. Tavoitteena olisi mahtua 48 koon housuihin kai. Nämä kolitsit on jotkut exän vanhat.
Psykiatriset lääkkeet ja kykyjeni katoaminen:
Olen elänyt vuosia lääkityksen vaikutuksen alla. En saanut niistä mitään “tasapainoa” tai helpotusta – vain sumentumisen, jonka nimissä toimintakyky vietiin. Psykiatriset lääkkeet eivät korjaa mitään todistettua kemiallista epätasapainoa, vaan luovat sen itse, muuttaen aivojen normaalia toimintaa niin, että ihminen näyttää ulospäin rauhallisemmalta. Mutta se on hintana omasta ajattelusta, luovuudesta ja tunne-elämästä.
Minulta vietiin kyky keskittyä, suunnitella ja tehdä päätöksiä. Tulevaisuuden kuvitelma, jonka varaan olin rakentanut, liukeni hitaasti pois lääkkeiden sumuun. Jokainen “annos” vei kauemmas siitä, kuka olin, ja siitä mitä olisin voinut tehdä, jos minua olisi kuunneltu, ei vaiennettu.
Moni kirjoittaa siitä, että psykiatriset lääkkeet eivät paranna mieltä – ne muuttavat sitä. Minulle se tarkoitti, että minusta tehtiin siedettävämpi muille, mutta vieras itselleni.
Tekstit ovat suomalaisen naisen päiväkirjamerkintöjä, joissa hän kirjoittaa arkielämästään, harrastuksistaan ja ajatuksistaan. Hän jakaa paljon omia mielipiteitään ja kokemuksiaan, joista osa liittyy henkiseen terveyteen, elämänarvoihin ja yhteiskuntakritiikkiin. Hän kirjoittaa myös paljon harrastuksistaan, kuten postikorttien lähettämisestä, kirjojen lukemisesta ja peleistä. Tekstin tyyli on avoin, suora ja henkilökohtainen.



Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Kiitos paljon, että otit aikaa lukeaksesi ja kommentoidaksesi kirjoitustani! Arvostaisin, jos voisit pitää kommenttisi ystävällisenä ja positiivisena. Kiitos myös, että tarkistat oikeinkirjoituksen ennen julkaisemista!"