Sulattelen asioita terapiassa. Puhuminen auttaapi. Muuten olisin vaan sängyn pohjalla pakoilemassa todellisuutta.
Tänään ollut koneen ääressä ja huijannut sijaintia ja kaapannut pari uutta eri maansosasta löytyviä pokemoneja eri tilein. En jaksa odottaa että ip11 tulee postista niin voin itseni kanssa vaihdella ja tapella.
Nukuin viime yönä ehkä paremmin kuin kymmeneen vuoteen. Outoa että alunperin mulle määrättiin unilääkkeitä. Tietenkin sivuvaikutusten varalta että en nukkuisi hyvin, ja enkä nukukaan enää niin hyvin, kuin mitä ennen lääkityksiä. Mutta otin siis väsyttäviä kolmiolääkkeitä ja syvempää oli lepo.
Tänään ei ole ollut juuri kipuja ja varmaan taukoa pitää kuurista. Tietty vihlaisee töyssyt bussin reitillä ja välillä istuminen alas. Vaikeinta on kääntöliikkeet, mutta en ole paskonut alleni ja en ole kuumehoureinen. Joten 5kk odottaa että alkavat tutkia...
Exä olisi tarjonnut 5e että lähetän sinne ärräpaketilla koiran pantaa ja jotain autolaturia. Ghostaan hänet. Että kehtaa olla niin paljon velkaa ja sitten vielä olla tarjoamatta mitään vaivanpalkaksi. Mulla parempaakin tekemistä koko loppuelämäni. Vuosi sitten lensi pesästä toi siivelläeläjä.
Tekstit ovat suomalaisen naisen päiväkirjamerkintöjä, joissa hän kirjoittaa arkielämästään, harrastuksistaan ja ajatuksistaan. Hän jakaa paljon omia mielipiteitään ja kokemuksiaan, joista osa liittyy henkiseen terveyteen, elämänarvoihin ja yhteiskuntakritiikkiin. Hän kirjoittaa myös paljon harrastuksistaan, kuten postikorttien lähettämisestä, kirjojen lukemisesta ja peleistä. Tekstin tyyli on avoin, suora ja henkilökohtainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Kiitos paljon, että otit aikaa lukeaksesi ja kommentoidaksesi kirjoitustani! Arvostaisin, jos voisit pitää kommenttisi ystävällisenä ja positiivisena. Kiitos myös, että tarkistat oikeinkirjoituksen ennen julkaisemista!"