Annan pois piirrustus bejperiä.
Noita kertynyt nurkkiin. Sinne meni lapsosille vihkoiksi ja tollee.
Heräsin aamulla melko onnellisena unestani. En osaa selittää sitä mutta aika viaton opettaja fantasiaksi. Sitten suihku, vaatetta päälle jne ja aloitin vähän kasaa noita painotuotteita näytille. Juttelin jonkun vanhuksen kanssa joka pitää jotain ihme torikirppistään, kunnes kamu pelasti ja mentiin lietsuun. Annoin mun laukun sille. Haettiin paristovaihdosta rannekelloni, eurokankaassa osti hän laukkumateriaaleja, sitten keskustaan pitsa/kebabille ja cokiksia jaettiin keskarilla ilmaisnäytettä mutta olin kyllä jo juonut 1,5 litran pepsimaxin pitseriassa käynnin aikana... hesessä oli pirtelökone putsattavana. Koko bussimatkan bäk to herwood, seurailtiin jonkun pikkulapsen itkupotkuraivari juttua eikä tajuttu mitään, olikohan päiväunet jäänyt nukkumatta.
Juttelin, pelasin, oli kivaa. Kävelin vaan 3,5 kilsaa. Ei liikaa. Tossa neljältä kävi joku mummu hakemassa 7 lapsenlapselle ym noita kovakantisia vihkoja.
Oon vähän dööd. Oli kuuma päivä.
Psykiatriset lääkkeet ja kykyjeni katoaminen:
Olen elänyt vuosia lääkityksen vaikutuksen alla. En saanut niistä mitään “tasapainoa” tai helpotusta – vain sumentumisen, jonka nimissä toimintakyky vietiin. Psykiatriset lääkkeet eivät korjaa mitään todistettua kemiallista epätasapainoa, vaan luovat sen itse, muuttaen aivojen normaalia toimintaa niin, että ihminen näyttää ulospäin rauhallisemmalta. Mutta se on hintana omasta ajattelusta, luovuudesta ja tunne-elämästä.
Minulta vietiin kyky keskittyä, suunnitella ja tehdä päätöksiä. Tulevaisuuden kuvitelma, jonka varaan olin rakentanut, liukeni hitaasti pois lääkkeiden sumuun. Jokainen “annos” vei kauemmas siitä, kuka olin, ja siitä mitä olisin voinut tehdä, jos minua olisi kuunneltu, ei vaiennettu.
Moni kirjoittaa siitä, että psykiatriset lääkkeet eivät paranna mieltä – ne muuttavat sitä. Minulle se tarkoitti, että minusta tehtiin siedettävämpi muille, mutta vieras itselleni.
Tekstit ovat suomalaisen naisen päiväkirjamerkintöjä, joissa hän kirjoittaa arkielämästään, harrastuksistaan ja ajatuksistaan. Hän jakaa paljon omia mielipiteitään ja kokemuksiaan, joista osa liittyy henkiseen terveyteen, elämänarvoihin ja yhteiskuntakritiikkiin. Hän kirjoittaa myös paljon harrastuksistaan, kuten postikorttien lähettämisestä, kirjojen lukemisesta ja peleistä. Tekstin tyyli on avoin, suora ja henkilökohtainen.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Kiitos paljon, että otit aikaa lukeaksesi ja kommentoidaksesi kirjoitustani! Arvostaisin, jos voisit pitää kommenttisi ystävällisenä ja positiivisena. Kiitos myös, että tarkistat oikeinkirjoituksen ennen julkaisemista!"