kävijäpiikki

torstaina, toukokuuta 30, 2019

Kerroinko että elämäni on yhtä seikkailua? Sori

Heräsin vasta äsken, mutta uni oli kyllä syvä ja symboloi mun elämää, enkä ole pitkään aikaan muistanut uniani joten sallinette jos pakkomiellän sitä vielä tänne blogiinkin suomeksi hetken. Seikkailua jos pystyn jotenkin kertomaan tälläkin kielellä vielä.

mun eksä, mun äitipuoli keittämässä sille alapuolella karkkeja, jotka maistuu pahalle muille paitsi sille. Suuteleminen ja karheat isot suukot. Siinä on jotain vastahakoista kylläkin. Tajuan että se on bi ja se yrittää hukuttaa mut (vesimies), en pääse pakoon pinnalle tms, kunnes kierähdän ulos mun korsetista. En kuole siis hukkumiseen, mutta herään jostain sairaalasta/osastolta jossa lukee kaikenlaisia osastoja joita ei ole olemassa. Selitän joillekin tyypeillä että en ole potilas, vaan mitä kautta tulin, ja se paikka on muutenkin täynnä potilaita ja letkuja ja vähän kuin tehdas enemmänkin. Huuhdouduin sinne jotenkin. Noh, ne uskovat, ja käskee mut pois sieltä kun sanon jonkun asian samaan aikaan kun yksi hoitajakin vielä päätteeksi. Outoa kyllä, kukaan ei saata mua ulos ja paikka alkaa räjähtää. Tyypeistä suurin osa muuttuu väkivaltaisiksi ja otan seinältä palosammuttimen, mutta portaikossa alhaalta koko ajan tulee tyyppejä ja otan yhdeltä niistä helpolla pesäpallomailan, sekin menee rikki kun mulla on jotain luonnottomia voimia. Joku mun takaa sytyttää tulitikun ja tiputtaa jonkun vikan pommin, niin sit vaan alas hyppäilee ja nähdään ovi -joka on auki toisella puolella tehdasta, mutta ei oikein pysty lentää sinne asti niissä höyryissä... kun Ville Valon tunnistan että se alkaa laulaa jotain ja kuolen...



Kuvaa elämääni tähän mennessä todella hyvin. Unen alusta muistan vähiten, kunnes loppua kohti se yllätti vielä sillä että tunnistin musiikin! Yhteistä noille unen tyypeille on kai se että ne on horoskoopilta lohikäärmeitä. Vaikka tykkäänkin ajatella että niillä on eniten syytä vihata minua, ja toi on selviytymistarina. "Kaikki ihmiset sun unessa olet sinä itse."

Mun käsi oli puutuneena mun kainalossa ja valo palasi maailmaan, kun palasin tästä synkkyydestä joka löytyi mun silmäluomien alta...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mieti!