Vaihteeksi tuo tunne, etten ansaitse elää. Hikoilin ulkona polvet ja käsivarret paljaana ja silti otsa hikoili niin että hiukset kostui sivuilta. Kukaan muu ei ollut pukeutunut niin kevyesti, joten se nolotti.
Kannoin vain 2,5 kiloa kaurapuuroa kotiin. Sillä aikaa kun olen nukkunut, niin ilmeisesti elämänkoululaisia ei saa estää facebookissa, koska ne on jossain moderaattoreita roskalava Hervanta -ryhmässä. Voi vittu miten noista ylipäänsä mielenvikaisista pääsee eroon. Eikö ne voisi vain tappaa itsensä.
elämänkoulu=sulla ei ole enää syytä elää jos laitat ton profiiliisi
Sitä paitsi hyvää hyvyyttään ei kannata mitään tehdä, koska ihmiset vaan raivostuu sulle ja sitten ne estää ettet saa tehdä enää, mitään hyvää. Niin se maailma vaan toimii. Epäreiluuden suurvoitto.
Keitin kahvia, naapuri soitti. Yritän jotenkin parantaa omaa mielialaa mutta aina ei jaeta nallekarkkeja tasan...
Psykiatriset lääkkeet ja kykyjeni katoaminen:
Olen elänyt vuosia lääkityksen vaikutuksen alla. En saanut niistä mitään “tasapainoa” tai helpotusta – vain sumentumisen, jonka nimissä toimintakyky vietiin. Psykiatriset lääkkeet eivät korjaa mitään todistettua kemiallista epätasapainoa, vaan luovat sen itse, muuttaen aivojen normaalia toimintaa niin, että ihminen näyttää ulospäin rauhallisemmalta. Mutta se on hintana omasta ajattelusta, luovuudesta ja tunne-elämästä.
Minulta vietiin kyky keskittyä, suunnitella ja tehdä päätöksiä. Tulevaisuuden kuvitelma, jonka varaan olin rakentanut, liukeni hitaasti pois lääkkeiden sumuun. Jokainen “annos” vei kauemmas siitä, kuka olin, ja siitä mitä olisin voinut tehdä, jos minua olisi kuunneltu, ei vaiennettu.
Moni kirjoittaa siitä, että psykiatriset lääkkeet eivät paranna mieltä – ne muuttavat sitä. Minulle se tarkoitti, että minusta tehtiin siedettävämpi muille, mutta vieras itselleni.
Tekstit ovat suomalaisen naisen päiväkirjamerkintöjä, joissa hän kirjoittaa arkielämästään, harrastuksistaan ja ajatuksistaan. Hän jakaa paljon omia mielipiteitään ja kokemuksiaan, joista osa liittyy henkiseen terveyteen, elämänarvoihin ja yhteiskuntakritiikkiin. Hän kirjoittaa myös paljon harrastuksistaan, kuten postikorttien lähettämisestä, kirjojen lukemisesta ja peleistä. Tekstin tyyli on avoin, suora ja henkilökohtainen.
kirjautuneena näissä
Translate
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Kiitos paljon, että otit aikaa lukeaksesi ja kommentoidaksesi kirjoitustani! Arvostaisin, jos voisit pitää kommenttisi ystävällisenä ja positiivisena. Kiitos myös, että tarkistat oikeinkirjoituksen ennen julkaisemista!"