Hukkasin jonkun maanisdepressiivisen tyypin yökerhon ovella. Paskanmaku suussa, onneksi on suuvettä. :/ On mulla villit teoriani miksi tyypit on mulle kivoja, kun oon älykäs ja kiinnostunut niistä mutta kun se puraisee välillä persuuksiin kun toisaalta välittää niistä rakkikoirista jotka roikkuu perässä tai tarttuu mukaan. Eksäni, kuulemma pyysi kaveria ottaa mut itelleen viime kesänä. Onneksi ei ota. Olin mä panojonin luona saunassa ja katselin pari jaksoa Varjojenmetsästäjiä. Höpötän kun olen kännissä. Mutta ei sitä sit kuuntele enää kukaan loppua kohden kun korottaa ääntäni alan.
Huomisaamuksi kasilta kouluun istuu tekee wordpressiä. Kyllä mä siitä selvän teen vaikka onkin vähän happamia, sanoi suomalainen sitruunoista eiku. kettu pihlajanmarjakiisselistä mutta joo. Runoilen jotain epäomaa tähän väliin, hiki valuu ja päätä särkee inasen. Löysin jonkun ystävyysrannekkeen kun tarjosin tavaroita sekä pahvilootan herwood roskalava ryhmän tyypille. Sitä paitsi nää uudet kiinarintsikat on ihan kivoja, varmaan suoraan pesuun laittaa. Olisinkohan mäkin vähän kaksisuuntainen, tai ainakin mun lääkitys on vähän niille suunnattu enemmän, ja ehkä se aine mun aivoista halusi sen naisen aivoihin hyppää. Tai siis en tiedä sanoinko mutta se lupasi tarjota meille jotain jos me tarjottaisi sille ja sit sen naapuri maksoi ne juomat ja pelasti sen pulasta. Halusi pelailla yhdessä pelejä ja mukaan sosiaalisiin piireihin kotoa jossa sillä on whippetti ja niitä peippoja joista en ole koskaan tykännyt. Tarjosin makkaraperunat kamulle, sit lopuksi jotain lohisalaattia mutta ne ei oikein tuoreilta näyttäneet joten kävin varmuuden vuoksi sormet laittaa kurkkuun ettei ole huomenna jotain ripulia. Vithu miksei tää mun läppäri ala jo käynnistää itseään uudestaan, kun odotan sitä päivitystä.
Psykiatriset lääkkeet ja kykyjeni katoaminen:
Olen elänyt vuosia lääkityksen vaikutuksen alla. En saanut niistä mitään “tasapainoa” tai helpotusta – vain sumentumisen, jonka nimissä toimintakyky vietiin. Psykiatriset lääkkeet eivät korjaa mitään todistettua kemiallista epätasapainoa, vaan luovat sen itse, muuttaen aivojen normaalia toimintaa niin, että ihminen näyttää ulospäin rauhallisemmalta. Mutta se on hintana omasta ajattelusta, luovuudesta ja tunne-elämästä.
Minulta vietiin kyky keskittyä, suunnitella ja tehdä päätöksiä. Tulevaisuuden kuvitelma, jonka varaan olin rakentanut, liukeni hitaasti pois lääkkeiden sumuun. Jokainen “annos” vei kauemmas siitä, kuka olin, ja siitä mitä olisin voinut tehdä, jos minua olisi kuunneltu, ei vaiennettu.
Moni kirjoittaa siitä, että psykiatriset lääkkeet eivät paranna mieltä – ne muuttavat sitä. Minulle se tarkoitti, että minusta tehtiin siedettävämpi muille, mutta vieras itselleni.
Tekstit ovat suomalaisen naisen päiväkirjamerkintöjä, joissa hän kirjoittaa arkielämästään, harrastuksistaan ja ajatuksistaan. Hän jakaa paljon omia mielipiteitään ja kokemuksiaan, joista osa liittyy henkiseen terveyteen, elämänarvoihin ja yhteiskuntakritiikkiin. Hän kirjoittaa myös paljon harrastuksistaan, kuten postikorttien lähettämisestä, kirjojen lukemisesta ja peleistä. Tekstin tyyli on avoin, suora ja henkilökohtainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Kiitos paljon, että otit aikaa lukeaksesi ja kommentoidaksesi kirjoitustani! Arvostaisin, jos voisit pitää kommenttisi ystävällisenä ja positiivisena. Kiitos myös, että tarkistat oikeinkirjoituksen ennen julkaisemista!"