perjantaina, helmikuuta 22, 2019

Homot heittelee voltteja sinne mistä ovat tulleetkin

Leffassa käyty. Maksoin lipusta 6e ja lahjalippuja vielä kolme, samoin 5e alennuspalkintoja 3. Ensi viikolla uudestaan kattoo jotain, mun vuoro valita. Ostin mä vähän muutakin, naposteltavaa ja pari tölkkiä mietoja juomia illaksi -ja viikon tauon jälkeen tupakkia, vaikka ei edes tee mieli.

Rahat voisi käyttää, toki laskujen maksamiseen, koska ei ne muuten riitä. En vaan osaa laskea miten pennoset saisin riittää. En voi vaan pelailla niitä pois. Perjantai-illan tylsyys kohdistunut pelailuun ja kohta ehkä nukkuu...

Tein nyt illalla vielä duunihakemuksen sinne fleksopainoon Kalkussa, jossa käytiin tutustuu... hyviä puoliani Näppäryyden lisäksi, kai Nerokkuus ja Neuvokkuus... eiks Nnniii. Olisin niin valmis töihin jo, joo. Painamaan.

Beautiful Boy oli tositarinaan perustuva narkomaanitarina, joka oli kerrottu sen isän näkökulmasta. Kaikkia ei voi pelastaa. Toisaalta lohduton tarina ja mainoksetkin liikutti minua enemmän, mutta jokin toivonkipinä, siinä lopputeksteissä varmaan oli tarkoitus olla.

Käytiin ennen leffaaa, syömässä mautonta, kahden tähden pitsaa ja äänestetään jaloillamme, ettei sinne uudestaan kannata mennä. Jollain oli pieni vauva mukana ja ne oli odottaneet tunnin kun ne oli unohdettu sinne. Salaatit oli loppu ja muuta kauheaa, ei edes salaatinkastiketta mitään näkyvillä, muuta kuin ketsuppia.

Joku varattu tyyppi, kävi mua äsken tuuppaas edestä, ja mä vaan niinku oon väsynyt eikä innostanut oikein alistusjutut. Mikä lie lihottaja fetissi sillä; kaksi halpaa donitsia lidlistä toi :D Kaikki sokerinen ja rasvainen vaan oksettaa. En halua vielä lihoa kolmeakymmentä kiloa-- johonkin sataanviitenkymmeneen. Sanoi, että mun pienet tissit kiihottaa vitusti, ja tuli kortsuun. Kun ne siinä poukkoili. Edestä on toisaalta se mun juttu, mutta pitäisikö kiihottaa? Pitäisi vaan tehdä jotain 30e suikkareita liukuhihnalta --- että toi itsensä myynti olisi kannattavaa. Kauan sitten nimittäin varmaan teinkin sitä. Kuussa varmaan joku kahdeksan sataa euroa, jaksoin niitä miehiä imutella. Ennätys. Paksulompakkoisin heistä oli jokin joka saneli kuulemma töikseen ankeita psykologisia diagnooseja, että en kyllä sen rahoja olisi ottanutkaan. Mokomat lääkeyhtiöiden mieshuorat...

...jaa niin mutta olen mä ton varmaan joskus kirjoittanutkin, astiasta... Olen niin rivomaisa. eiku mikä se nicki oli tällä kertaa. Rajumaisa.. en mä muista. Sieltä jostain tota menneisyyttä välillä pukkaa. Ei ole edes kevät, ja ehdotteluja löytyy. Siellä on siis joku talven kylmin päivä- ja saan olla tyytyväinen, että jotain kiinnostaa viel. Jos muuttaisin keskustaan, niin olisi ehkä helpompi ottaa vastaan miehiä, mutta siinä on kyl alakerrassa baari, että ihmiset puhuu muutenkin -ja saisin vaan lisää mainetta, jee. Oikeasti joku luulee varmaan vieläkin-- että blogini kertoo jostain miesseikkailuistani yksinomaan, vaikka eihän, mulla ole aikaa mainita niistä mitään --mähän olisin tekemässä niitä!!

Mitähän tästä kirjoituksesta pitäisi ottaa taas pois. Todellisuuden kuitenkin ihminen rakentaa itse sanoillaan, teoillaan. esim. jos valehtelee jotain että otan syvälle ja mulla on tiukka, niin kai se sit pitää paikkaansa, jos sen kerran ääneen sanoo... se on kuitenkin vain hänen mielipiteensä.

No mutta se on hyvät yöt. Edes Ranskassa ei ole tapana sanoa Bonne nuit.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mieti!