lauantaina, tammikuuta 19, 2019

pemssisävyt on vähänku PMS sävyt joita näkyilee... kattokaas googlesta mitä ne sanoisi

Söin makaronia. Köyhä opiskelija, joten sen mukainen budjetti. En tiedä mistä tämä kaupunkilegenda on syntynyt, että miulla ei olisi varaa edes ruokaan? Eikö Martat opettanut että pitää olla kotivara?? Ei vaan, on mulla sentään asiat hieman huonosti. Teet loppuu. Just hain kaupasta kahvia jonkin halvimman vaan Luomua. Mun teepussit on sellaisessa, tiätteks, lahjaksi saadussa lasipurkissa johon laitoin meemitarran, että "...but, that's none of my business" niinku se Kermit sammakko??

Muisti temppuilee välillä myös. Jokin asia jonka kirjoittanut jonnekin, menee väärin tai puuttuu jotain aivan kuin en tekisi enää asioita ihan täydestä sydämestä? Miksi kaikki on nykyään jossain Internetissä. Ei niitä asioita ketään valvo. Mutta nyt ehkä valvon, koska join just kahvia ja on lauantai-ilta, enkä ole etsimässä mistään ketään seksikumppaniakaan. Mikäs pakko mulla oisi. En silti ole pukeutumassa kumipukuun ja streemaamassa itseäni naisten nähtäville, eiku...

Ehkä tämä hulluus on tarttuvaa... Luulin että ainoa mikä pitäisi mut järjissään, oisi ehkä taiteellisuuteni. Mutta, Na, Natriumia vaan heeeeeeheheeh

Eiku siis mä havaitsin ehkä jotain veritahroja koulussa veritahroja lavuaarissa, ja säikähdin ihan vitusti yksi päivä... Jos jollain on jotain arpia, niin.... kai nekin tota, haalenee ja jää muistoiksi vittu.

Soitteli mulle joku paska sukulainen ja kyseli vointeja pitkästä aikaa. "Joten kuten" kuulin sen äänenkin, kuka lie soitti. Meillä on kuulemma näyttöjä Hervannassa. Juu, jotain Macintosheja on koululla, mutta älä nyt vittu tänne tuu niitä korjaa, tuut tuut!!!!

Vittu-mitä-paskaa tämä saatanan... rättipäivät seuraa toistaan, mutta en ole varma voinko asialle mitään, kun vaan pelottaa kaikki jutut. Tulevaisuus on jotenkin niin vakavaa touhua. Enkä voi asioille mitään, vaikka mulla olisi kenen fiksuus. Elämä ei ole elokuvaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mieti!

Siirtynyt wordpressiin!