perjantaina, tammikuuta 18, 2019

Kuha käyttää aineita, eikä voi pelätä henkensä edestä

Clint Eastwoodia, hohhoijaa. Eikö se ole länkkärimiäs.
En itkenyt kuin kaikki muut salin naiset. Vittu, ei naisellisia miehiä ole! Tai no, ois ehkä naisia. Mutta en kyllä säästä kyyneleitä jotain elokuvia varten. Äh.
Syönyt ja höpötellyt, voittanut. En muista erityisemmin mitä kaikkea. Naiset lakoon!!!
Melko lailla tuhlasin siis illan leffateatterissa. No ei se mitään, onpahan tamponi pitämässä seuraa.
xD xD
Jotenkin olin vain valmiina lähtöön, suihkun kautta. Vaikka etsinkin sukkia ikuisuuden enkä tajunnut että avaimet otin jo mukaan. Liikaa taskuja!!! Olen voro!! Möö!!
Kaikkea sitä kestääpi ystävien vuoksi. Todellisuutta, sekä jotain pientä seikkailun tynkääkin aavistuksen hievahtaa silmissä. Epäreiluus on jotain niin vanhojen vihojen kohteeksi joutumista, että rauha maassa. Illuusio rauhasta heillä jotka sitä rakastaa. Tätä mun sosialisointitaitoa nyt vaihteeksi. Mahtuuko aivoihini työntekoakin vielä.

Tarvisi ehkä ottaa työvälineita haltuun mutta joo, naurattaa vielkin kun haukuin "museovehkeiksi" niiden kohokuvio laitteita ja ne vaihtui uudempiin joita ei sit kukaan osaa käyttää tms :D:D


Jaksan. Jos en jaksaisi, mitä väliä. Jotain ihan omaa, virtaa, lävitsein. Ei se ainakaan mitään hajua ole.  Aineetonta materiaalitonta, harmaata mustavalkoista, pilvilinnaa. Tai no, lumilinnaa eräille. Karkit on niin värikkäitä ja houkuttavia kaikkine pakkauksineen, mutta roskaa saa ilmaiseksikin. Jotain ehkä tehdä vielä tänään. Mä olisin onneksi melko valmis puuhailee nukkumaanmenoa.

Mun räpsyttimet tietävät milloin antautua virran vietäväksi. Sinne vitun mereen, joka on symboliikkaa naisen sydämelle, voi heittää sen vitun lusikan, mutta et sä sitä merta milloinkaan mitatuksi saa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mieti!