ihmisoikeudet

yearning pumpkin spice monday morning

 Kävin seisoskelemassa ulkona melkein vartin tienposkessa kunnes tajusin, että olen tunnin ajoissa. Mikähän mun aivoissa nyt oikein bugitti....

Translate

torstai 31. tammikuuta 2019

Et voi miellyttää kaikkia kuin hetken aikaa -S.Jobs

Tein eilen illalla puolen tunnin rivakan lenkin ulkosalla, ja hain Roskalavalta lisää roskaa. Pitäisi vaan ehkä suihkutella tota puhdistusainetta pinnoille. Parveke siivota. Ehdottivat siinä ryhmässä rikkalapiota, vaikka haluan jonkun värikkään muovilapion. Plääh. Äsken hain kaupasta tupakkaa ja nostin euron, että pääsen perjantaina bussilla elokuviin. En ole varma löytyykö sellaista sovellusta, mitä ne uutisoi että jolla pystyisi maksaa bussireissun. Tunnen itseni arvaamattomaksi, ja lataisin kaikki sovellukset. Mun etsy -tilillä havaittiin outoa käyttäytymistä, ja pitäisi sinne vaihtaa salasana. Vähän kuin silloin, kun joku oli kirjautunut jostain Egyptistä mun iHerb tiliin. Onko mun salasanat muka niin, vuotaneet jonnekin. Onneksi uudenvuodenlupaus kieltää kaikki ostosten tekemiset 2019.

Kirjoitan vain peräsuoli ulkona kaikkea... miten niin muka kaurapuurossa on kuitua... Ai niin, mutta olinhan mä laihtunut jo tänä talvena jokusen kilon. Tän mukaan -900 kcal joka päivä syönyt? Sehän on jo ties mitä vajausta. Filosofian tunneilla oli jotain, että puute olisi pahuutta. Alkaa hävitä ne opit pikkuhiljaa mielestäin. Onhan siitä nyt jo... vuosia. Ihan epäonnistunut yksilö olen! Vai, miksi mun pitäisi hankkia lapsia. Paritutuminen on jotain niin saatanallista kusipää hommaa. Opo joskus Pohjanmaalla sanoi hyvin, että jokaisen sisällä on sellainen sisäinen halu selviytyä -vai miten se meni... siis mun mielestä jokaisen sisällä on tarpeita mutta mitähän aikuista nyt taas, siis geenejään jatkaa eteenpäin, juu. Suomalaisten geeniamme on jotain vaivaista. Ja se, että sitä haetaan ulkomailta uutta geenistöä tänne, on ihan luonnollistá. En tiedä kauanko uutuudenviehätys kestää, jos kumppania haetaan pelkän ulkonäön perustein.

Olipa syvällinen aamuhetki. Katselin kaupungilla kun mt-potilaita ratsutettiin pitkin kaupunkia, eikä ne sanonut mitään. Tunnistin heistä yhden. "TUOLLA MENI AINAKIN KAHDEKSAN BUSSIA!!!" oujea, onneksi se helvetinkolo on jo katsottu läpi. Mikäs siinä. Naurakaa pois, kun vajoan syvemmälle taas itseeni #varomerkki

Jokunen vuosi sit, ja mulla on karttakin tallessa jossain Google tilillä, mitä olin käppäillyt ja, merkannut käyneeni jossain. Niitä oli ihan sikana. Vähänkö mä sinä vuonna ehdin paikkoihin... leffateatteriin joka kuukausi jne. Ne on mulla tossa tallessa, ne tusinan verran leffalippuja pienessä minigrip pussissa. Mitäkö teen niillä on eri kysymys.

Kaikki oli niin kliinistä siellä jalkahoitajalla, ja mesta oli täynnä naisia ja ruinasin jonkun laukusta itselleni tamponin. Päädyn varmaan, taas johonkin tiputukseen lähiaikoina, vaikka mun hormonikierukan pitäisi vaan estää kaikki mahdolliset. Kohdunpoisto olisi vähän traaginen päätös, mutta kai mä siihenkin olisin tarpeeksi jo vanha, ja mielenvikainen. Mulla on tapana, täyttää kaikkia vaatimuksia. Miten sen nyt suomeksi sanoisi, että jos on jokin lista, niin mä täytän ne kaikki kohdat.

Toisinsanoen kaikki psykologiaa vähänkään tuntevat tietää, että olen huijannut niiden kaikkien kokeet. Meikä vaan on tällainen [x] huonomuistinen, että olenko kattila vai pannu...