Lähdössä kohta pikkujouluihin keskustan suuntaan, saatan käväistä tigerissä ensin. Tonttu/pukki jakaa lahjat kuulemma. Vien itsekin sinne jotain kirjahyllystä.
Koulussa oli vika tunti ergonomiasta esitelmää ja havainnointia. Esim jos aamulla pesee hampaat eri kädellä niin pysyy älykkäämpänä koko päivän ja muuta väitettä yhdellä jalalla seisomisesta. Lähdin ihan hyvillä mielin sieltä toisaalta. Olen joskus ollut ihan aktiivinen ihminen? Terveystiedosta kiitettävä lukiossa, ihan kuin (ydin)fysiikasta... se kasi on niin ansaittu jo jos vaan jaksaa räjähtäviä lajeja tms liikunnassa pysyy luistimilla. Vaikka enhän mä enää
Pointti oli se, että olen vasemmalla kädellä ihan yhtä hyvä vaikka älypuhelinta käyttää tai vaikka syömäpuikkoja.. no melkein. Puhumattakaan tästä mun seksikkäästä s-viasta josta olen onneksi siirtynyt s/z vicaan.
Ostin lähikaupasta smoothien ja wrapin. Seuraavan kerran ruokaa siellä ravintolassa! Ehkä otan salaatin tjtn.
Ai niin mutta se paketointi... en millään pystyisi joten jos vaan teippaan ton lahjapaperipussin ilmastointiteipillä :D ASIASTA KOLMANTEEN MUUTEN :D:D kysymys kuuluu oranssia vai star wars teippiä
hulluus on elämäntapa ja itse asiassa nautin siitä.
Psykiatriset lääkkeet ja kykyjeni katoaminen:
Olen elänyt vuosia lääkityksen vaikutuksen alla. En saanut niistä mitään “tasapainoa” tai helpotusta – vain sumentumisen, jonka nimissä toimintakyky vietiin. Psykiatriset lääkkeet eivät korjaa mitään todistettua kemiallista epätasapainoa, vaan luovat sen itse, muuttaen aivojen normaalia toimintaa niin, että ihminen näyttää ulospäin rauhallisemmalta. Mutta se on hintana omasta ajattelusta, luovuudesta ja tunne-elämästä.
Minulta vietiin kyky keskittyä, suunnitella ja tehdä päätöksiä. Tulevaisuuden kuvitelma, jonka varaan olin rakentanut, liukeni hitaasti pois lääkkeiden sumuun. Jokainen “annos” vei kauemmas siitä, kuka olin, ja siitä mitä olisin voinut tehdä, jos minua olisi kuunneltu, ei vaiennettu.
Moni kirjoittaa siitä, että psykiatriset lääkkeet eivät paranna mieltä – ne muuttavat sitä. Minulle se tarkoitti, että minusta tehtiin siedettävämpi muille, mutta vieras itselleni.
Tekstit ovat suomalaisen naisen päiväkirjamerkintöjä, joissa hän kirjoittaa arkielämästään, harrastuksistaan ja ajatuksistaan. Hän jakaa paljon omia mielipiteitään ja kokemuksiaan, joista osa liittyy henkiseen terveyteen, elämänarvoihin ja yhteiskuntakritiikkiin. Hän kirjoittaa myös paljon harrastuksistaan, kuten postikorttien lähettämisestä, kirjojen lukemisesta ja peleistä. Tekstin tyyli on avoin, suora ja henkilökohtainen.
kirjautuneena näissä
Translate
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Kiitos paljon, että otit aikaa lukeaksesi ja kommentoidaksesi kirjoitustani! Arvostaisin, jos voisit pitää kommenttisi ystävällisenä ja positiivisena. Kiitos myös, että tarkistat oikeinkirjoituksen ennen julkaisemista!"