Psykiatriset lääkkeet ja kykyjeni katoaminen:
Olen elänyt vuosia lääkityksen vaikutuksen alla. En saanut niistä mitään “tasapainoa” tai helpotusta – vain sumentumisen, jonka nimissä toimintakyky vietiin. Psykiatriset lääkkeet eivät korjaa mitään todistettua kemiallista epätasapainoa, vaan luovat sen itse, muuttaen aivojen normaalia toimintaa niin, että ihminen näyttää ulospäin rauhallisemmalta. Mutta se on hintana omasta ajattelusta, luovuudesta ja tunne-elämästä.
Minulta vietiin kyky keskittyä, suunnitella ja tehdä päätöksiä. Tulevaisuuden kuvitelma, jonka varaan olin rakentanut, liukeni hitaasti pois lääkkeiden sumuun. Jokainen “annos” vei kauemmas siitä, kuka olin, ja siitä mitä olisin voinut tehdä, jos minua olisi kuunneltu, ei vaiennettu.
Moni kirjoittaa siitä, että psykiatriset lääkkeet eivät paranna mieltä – ne muuttavat sitä. Minulle se tarkoitti, että minusta tehtiin siedettävämpi muille, mutta vieras itselleni.
Tekstit ovat suomalaisen naisen päiväkirjamerkintöjä, joissa hän kirjoittaa arkielämästään, harrastuksistaan ja ajatuksistaan. Hän jakaa paljon omia mielipiteitään ja kokemuksiaan, joista osa liittyy henkiseen terveyteen, elämänarvoihin ja yhteiskuntakritiikkiin. Hän kirjoittaa myös paljon harrastuksistaan, kuten postikorttien lähettämisestä, kirjojen lukemisesta ja peleistä. Tekstin tyyli on avoin, suora ja henkilökohtainen.
kirjautuneena näissä
Translate
tiistai 11. joulukuuta 2018
sotkua ja yrjöä vai värikästä kuumavahaa jtn
Tein yhden joululahjan. Paketoin. Vielä olisi paljon paketoitavaa (!!) sekä odottelua että postissa tulisi mun hankkimia lahjoja. Ostin 12 eurolla tilpehööriä eilen (flying) tigerista. Tänäään meni saman verran noihin vahaliituihin, mustaan kartonkiin, ja kehyksiin. Kiinapaketin hain jakelupisteestä, jokin mattakynsilakka jolla on viettelevä värinnimi.
Mä taidan sittenkin panostaa tänä vuonna lahjoihin.
Veronapalautukset saatu, nyt vaan pitäisi maksaa kelalle 130e perjantaihin mennessä jotain mitä ne perii takas ja, olen vähän suu pyöreänä että mitäs mä nyt. Pieraisen jostain muutaman kympin kai.
Koulussa oli ihan okei jutskaa, ei paljoa huvittanut tehdä kun oli monta ihmistä samaa hommaa tekemässä. Kokit ja huono soppa vai miten se meni... Jotkut äänekkäät ihmiset jotka kun avaa suunsa ja ovat vähemmän tietoisia tai osaavia on vieneet munkin itsetuntoa viime aikoina. Päsmäröimistä jotain typerää jutunheittoa en jaksa.. niin. Ehkä vaan oon hiljaisella tavalla itseni enkä yritä miellyttää muita
Ollut litistävä body tänään päällä jossa ei ole kaaritukia, niin teepaidan alla. Muutenkin kaikki mustaa johon pukeudun :/ koiratkin haukkuu mulle kun meen ohi, ehkä ne vaistoaa jotain
Ehkä vaan pitäisi laittaa joulumusaa taustalle ja paketointi hommaa. Eilinen pikkujoulu oli kiva. Olin su-ma yön naapurilla yötä kattomassa sen PS4 peluuta ym ja eilen illalla se keräili pokaaleja call of dutyssa. Mä autoin. esim saamaan You Know Nothing trophyn
Koska olen erikoistunut siihen nothingnessiin, nimim master-of-nothing
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Kiitos paljon, että otit aikaa lukeaksesi ja kommentoidaksesi kirjoitustani! Arvostaisin, jos voisit pitää kommenttisi ystävällisenä ja positiivisena. Kiitos myös, että tarkistat oikeinkirjoituksen ennen julkaisemista!"