Miksi hikeni haisee kannabikselta?
Yksi oudoimmista havainnoista, joita olen viime aikoina tehnyt, on se, että joskus hikeni haisee mielestäni kannabikselta. Ironista kyllä, naapurien kannabiksen savu saa minut lähinnä yökkimään, joten en todellakaan pidä sitä miellyttävänä tuoksuna.
Ensimmäinen ajatukseni oli endokannabinoidit. Liikunta lisää niiden, erityisesti anandamidin, määrää elimistössä. Niiden uskotaan olevan yksi syy niin sanottuun runner’s high -ilmiöön. Minulla sitä euforiaa ei kuitenkaan juuri ole. Se herätti kysymyksen: voiko sama järjestelmä jotenkin vaikuttaa myös hien hajuun?
Nykyisen tutkimuksen perusteella vastaus näyttää olevan: ei ainakaan suoraan. Endokannabinoidit eivät tiettävästi tuoksu kannabikselta. Kannabiksen tunnusomainen haju syntyy pääasiassa terpeeneistä, jotka ovat kasvien valmistamia aromaattisia yhdisteitä. Samoja terpeenejä löytyy muuten myös monista aivan tavallisista kasveista, kuten männyistä, sitrushedelmistä ja mustapippurista.
Silti ihmiset kertovat toisinaan, että heidän hikensä haisee hampulta tai kannabikselta, erityisesti rankan liikunnan jälkeen. Tieteellä ei ole ilmiölle yhtä selkeää selitystä. Hajun voivat aiheuttaa esimerkiksi ihon bakteerit, yksilöllinen aineenvaihdunta, ruokavalio tai jokin muu kemiallinen yhdistelmä, jonka nenä tulkitsee tutun hajun kautta.
Opin samalla myös uuden sanan: terpeeni. Se kuulosti aluksi enemmän kilpikonnalta terrapin, kuin kemialta. Mutta juuri terpeenit ovat yksi syy siihen, miksi metsä tuoksuu metsältä, sitruuna sitruunalta ja kannabis kannabikselta.
Luonto kierrättää kemiallisia ideoita paljon tehokkaammin kuin ihmiset kierrättävät pahvilaatikoita muutossa.
En vieläkään tiedä, miksi hikeni joskus muistuttaa nenäni mielestä kannabista. Ehkä kyse on vain siitä, miten aivomme luokittelevat hajuja. Ne eivät analysoi molekyylejä laboratoriolaitteen tarkkuudella, vaan vertaavat uutta hajua aiempiin muistoihin.
Toistaiseksi mysteeri jää ratkaisematta. Ja ehkä se on ihan hyvä. Kaikkea ei tarvitse tietää heti. Joskus riittää, että pysähtyy ihmettelemään, kuinka omituisia pieniä yksityiskohtia ihmiskeho onnistuu meille keksimään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Kiitos paljon, että otit aikaa lukeaksesi ja kommentoidaksesi kirjoitustani! Arvostaisin, jos voisit pitää kommenttisi ystävällisenä ja positiivisena. Kiitos myös, että tarkistat oikeinkirjoituksen ennen julkaisemista!"