Olipas taas vitsit googlella. Halusin puujalkavitsin. Mikä on sininen, nopea ja seisoo katolla?
Pist aasi pähkinä, sanoi orava aasille. Voi jumalhenget. Siis eiks se vaan olisi Ihmemaan mato ja sen folioitu piippu meikän vihkosen kannessa sienen päällä.
Pläh. Olen kuullut jo aivan kaiken millaista kirjoitukseni on. Ei tartte jokaiseen aivoitukseen laittaa valemuistoa. Ihmemaa Oz eri kuin Liisan Ihmemaa. Samaa aikakautta? Luin kirjan lastenkirjojen aikakaudesta joskus ilmaiseksi NetGalleysta. Se erikoistui kyllä Puhin Nallukkaan... tekijänoikeusvapaata RIISTAA-
Lääkkeet on mun diagnoosi. Diagnoosi on mun silppua. Terrorisoin edelleen nettikirjoituksillani ja mielenvirralla. Teidän nettiänne omilla pähkäilyillään...
Arvostan toki suoraa tekoälyn anteeksipyyntöä siitä kuinka se jatkuvasti ehdottaa mitä koen ja millainen olo mulla olisi, kun kuitenkin se kääntää asiat just stigman kautta hullunkurisesti kuin olisin hallusinoinut itse niitä sen juttuja mutta pyörin vaan samaa ympyrää ja korjaan sitä. Se opettaa mulle toisaalta jotain, mutta silläkin hintansa, enkä halua terapeutti-tekoäly-sekoittajaa enempää. Olisin kiitollinen faktoista. En ole kuullut joistain asioista mitä se kertoo mulle ihan uutta. Toisaalta miten edes voi luottaa, että esim. ihminen tekisi satunnaisesta melusta jotain millä on merkitystä? Hiljaisuus on tuomittu kaiken pahan alkujuureksi, kun pitäisi olla reivaus DJ tai vähintään savuhälytin soida mutta aamun linnut kun alkaa ilmoitella että hei aamu... noh, se mato on jo napattu
Ehkä pitäisi nauttia oikeasti, keväisestä pienestä aamun sateesta. Mutta katolta kuului jotain ihme rotan tai linnun hyppelehtimistä tai... noh, Siis kun tyhjentää aivonsa vaan. Nopeasti. Tehokkaasti. Pystyn oikeasti nauttii hetkestäkin. Ei ole vain itsensätutkiskelua tai, kyseenalaistan epätasapainoa... tai mitä selkeesti sanoja laittelee suuhun kaikesta ennustaa ja käyttää samaa ennakkoluuloa mitä ammattilaiset joka sanalla elämästäni
Mun elämästä. Sana vapaudesta. Jos olet vanki, räpytä kahdesti... alkukantaiset defenssit, kuivat silmät. Mutta joo... tekstiä pukkailemassa vaikka sunnuntaisin ei julkaista eikä toimiteta mitään. Se oli ennen. Ysärillä, sekä rikkaiden päätösvallan alla ne vaan kermat vetää päältä. Kunpa ei tarvisi ajatella, ei kitua. Enhän mä sitte olisi kitujainen blogin päähahmo. Tarkkana ku porkkana ettei vaan nimiä tai paikkoja tunnista, eiskjeh. Eiks. Jes jee jes jee jee. Hankala olla niin onnellinen. Hyppää, älä kaadu. Tärise, älä lähde. Pitäisi oikeesti jotain liikkumista harrastaa mutta vietän vaan suunnittelemassa puistoreissuja tai kuntopyöräilyjä tai -nyrkkeilyitä, lankkuja, selkälihasharjoituksia... kyllä keinot olisi. Monetkin tavallaan juu.... nälkä pikkusen kalvaa sisuksia. Pysyy stoalaisen kajsanvahvuisena sisältä pehmeänä vahvistusharhana, koska tunnistaa kun häntä yritetään kusettaa.
Helppoa kuin perunoita seipäille unissaan ja vessanseinään jotain en tiedä mutta sisäpiirijutuissammekin järjestäytymättömyydellämmekään. Kuha syö. Arki rullaa.
Perus pullan pullaa. Tartte edes mainita. Kaksikielisyyden hupia. Niitä skeemoja, niitä assosiaatioita. Soosismeja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Kiitos paljon, että otit aikaa lukeaksesi ja kommentoidaksesi kirjoitustani! Arvostaisin, jos voisit pitää kommenttisi ystävällisenä ja positiivisena. Kiitos myös, että tarkistat oikeinkirjoituksen ennen julkaisemista!"