Translate

maanantai 2. maaliskuuta 2026

earth, fire, air, water

 Tilasin vähän liikaa suklaata itselleni. En edes saanut jäätelöpakkausta loppuun syötyä. Liikaa kaloreita. Saati että nauttinut. 

Tämän blogin ulkoasunkin sain pilattua. En todellakaan ole tyytyväinen mihinkään. Olen lihonut 123 kiloon. 

Katsoin parin vuoden takaisen dokumentin ylikuluttamisesta. Vaatteet, ruoka, elektroniikka, kaikki kulutustuotteet joutaa vesiin ja eläimistöön tai poltetaan kaasuiksi ilmakehään jos niitä ei kaiveta maahan tai erotella niiden vaarallisia metalleja käsin jossain hikipajoissa.

Kuluttajan rooli on melko pieni triljoonavoittoja tavoittelevien yhtiöiden skeemoissa. Vaikka ne tuntee mitä kuluttaja voisi ikinä tarvita, ja että kaikki se on napin painalluksen päässä. 

Mulle myytiin kommenteissa silmälasit vaikka nämä maksoi 436€ ja on ainoat millä näen hyvin. Voguet. Mutta ihmiset on niin tottunut halpoihin pieniin rilleihin että ehkä se on kauniimpaa. Ja minä vain törkeä kun puolustan omaa näkökykyäni. Ja vaikka kakkulani oikeasti sopii mulle hyvin mun pään muotoon jne.

Mulla on vain yhdet talvikengät. Jotain lenkkareita pari adidaksia puumia tms sekä feikit converset. Mä en tarvi 20 paria. Tietty mulla on ylimääräisiä vaatteita. Koska oon käyttänyt ne ihan loppuun ja mun pitäisi jo heittää menee niitä. Tai ne on sheiniä. Mutta ei puuvillakaan enää ole mitä se oli silloin sata vuotta sitten.

Ainakin mä kierrätän pahvit. Jos sekajätteeseen laitankin enimmäkseen kaiken. Mulla on kaksi kestokassia pulloja mistä saisi pantteja. Kirjoja on liikaa, tuskin kaipaisin niitä jos en olisi luetteloinut niin paljon nettiin niitä. Kirjat laventelista, suklaasta, hamstereista, kaikki epäviralliset pakkomielteeni. 

Voisiko tehdä kirjoja kuluttamisesta ja mihin kaikki muovit ja vaatteet ja elektroniikka päätyy? Kuvia jätevuorista, kalojen mahalaukuista, kuolleista troolatuista merenpohjista jotka ennen oli koralliriuttaa. Ilman viherpesua. Ilman että siihen liittyy minimalismi, marie kondo tai jotain muuta mikä vie huomion omaan kuluttamiseen eikä valmistajien kontolle. Pois ympäristömerkeistä, pois valheista, pois ”kestävän kehityksen” raameista. 

Ottaa ympäristörikoksina liian tuottamisen kun ne päätyy kuitenkin maapallolla vain eri paikkaan, pois silmistä, jotta kuluttaminen jatkuu. Ostovoima pysyy samana. Hävitetään se mikä ei myy. Kapitalismi toimii 3% kasvulla vuosittain. Sentti joka tuplaantuu päivittäin on enemmän kuin miljoona kuun lopulla. Ihmiset käyttää maapallon voimavaroja enemmän kuin mitä maapallo pystyy tuottaa. 

Varsinkin Yhdysvalloissa, Australiassa, Pohjoismaissa… en pysty edes miettii miten paljon sota tuhlaa kaikkea, armeijat… eikä ne luonnonvarat uusiudu vaikka Trump miten ihannoi ”puhdasta” hiiltä.

Ihmisten itsetuho tuhoaa tuomioon myös eläimet. Me viedään niiltä elinalueet. Meidän eläinrotu on ehkä älykäs ja kätevä ja luotu selviytyy vaeltaa pitkiä matkoja. Pesuveden mukana verenkiertoon. Aivoihin jotka sopeutuu. Kuinka pitkään maapallo sopeutuu meihin?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

"Kiitos paljon, että otit aikaa lukeaksesi ja kommentoidaksesi kirjoitustani! Arvostaisin, jos voisit pitää kommenttisi ystävällisenä ja positiivisena. Kiitos myös, että tarkistat oikeinkirjoituksen ennen julkaisemista!"

Oma blogiluettelo