”Ole oma algoritmisi” (ajatuksia videon jälkeen) Jätin kommentin Filterworldia arvostelleen videon alle ja yritin hieman työntää luennollisuusmaisuutta vastaan.
"Vihaan runoutta. Hyvä käyttökokemus ei muuta sitä. Se ei ole taikuutta, kun isot teknologiat yrittävät kovasti piilottaa, miten ne toimivat. Allegoria siitä, että tietokoneet ovat vampyyrejä, on hyvä. Jotkut ihmiset ovat energiavampyyrejä. Unohdin, miksi klikkasin videoon. Kiitän algoritmia uuden opettamisesta. Minulla on watch later -video vuoden kaikille päiville. Nämä videon sanat ovat tuttuja kaikista tietokoneista, joissa olen aina ollut hyvä."
Oli vaikea sanoa mitään, rehellisesti. En ole yksinäinen, en oikeastaan. Mutta minulla on syvä, outo vaisto jatkaa postaamista, syöttää päivittäisiä palasia elämästäni asiaan, joka on selvästi romahtamassa oman painonsa alla.
Jatkan Instagramin käyttöä, vaikka aina vain yksi ihminen tykkää siitä, mitä postaan. Ehkä kyse ei ole tykkäyksistä. Ehkä lähetän vain signaaleja.
Vaihdoin huomiotani eri asialle: paahdetulle leivälle ja kuumalle kaakaolle. Lohduttavia asioita. Lapsuudesta tuttuja. Ehkä sekin on algoritmista. Tai ehkä se on päinvastoin.
Miksikö vihaan runoja? Pidän kielestä liikaa, enkä koulusta oppinut. Tein riimejä, kun olin lapsi. Voisi olla trauma, kun kukaan ei ymmärtänyt runojani.
Löysin tämän (acespace.love/profile/kaysuh) sivuston viime vuonna ja minulla on kaksi keskustelua. Joku mansplainer kysyi, miksi olen eläkkeellä, ja keskustelu siitä, mitä viihdettä kuluttaa? Teen blogikirjoitustani algoritmeista, runoista tai vihaamastani "taiteesta", jolla on Watch Later -video kaikille vuoden päiville youtubessa. I dunnoes. Haluan, että minulla on hyviä tapoja. Kylmä sukellus viime yönä, mutta savuke aamulla. Kai voin vain pyrkiä olemaan vähän parempi kuin mikä päivä se eilinen oli.
Ei mikään aivoton, keskittymätön aivopieru scrollaaja passiivisesti sosiaalisessa mediassa. Oikeasti sisällön omaksuva. Se edellyttäisi parempaa puhetaitoa... En tiedä, miksi minusta tuntuu, että se kykyni on heikentynyt viime aikoina. Ehkä se johtuu siitä Abilify-lääkkeestä, jota minulle pakotetaan lihakseen joka kuukausi.
Ehkä heikentyminen johtuu päivittäisistä pelailuista, hiljaisuudesta, että sisäinen ääneni ei mätsää sen kanssa mitä muut näkevät. Se on sitä sisäistä maailmaa, jonka ns. rikkautta muut ei osaa arvostaa enivei. Löydän mielestäni kaikkea mielenkiintoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Kiitos paljon, että otit aikaa lukeaksesi ja kommentoidaksesi kirjoitustani! Arvostaisin, jos voisit pitää kommenttisi ystävällisenä ja positiivisena. Kiitos myös, että tarkistat oikeinkirjoituksen ennen julkaisemista!"