Translate

maanantai 24. kesäkuuta 2024

Hylkää minut ja hylkäät itsesi

Ärsyttävää olla tyypin kanssa, joka on Murphyn lain puolella sekä oksettavan Trumpin että paasaa ydinsodasta ja ilmastosta negatiiviseen sävyyn, ja huutaa täyttä päätä että olet  propagandaa. Vaikka toistat vain rakkautta, tasa-arvoa ja tiedettä kun toinen on rasisti ja odottaa kaiken elämän loppua. Jos et ole äärioikeistoa ja persu, niin mikä vitun realisti väittää että Ukraina on tappanut ketään ja sen pitää antautua alueitaan Venäjälle tai muutamassa kuukaudessa on kaikki elämä loppu maapallolla? Sanoin sille tavallaan, että jos Ukraina kaatuu, mikä estää Venäjää valtaamasta seuraavaksi Suomea. Miksei se uskonut siihen, vaikka on ollaan niiden etupiiriä? Ei sota ole huonoksi bisnekselle, vaan kaikki katastrofit hyödyttää rahallisesti rikkaita, ja Trump ei ole bisnesmies, sehän on ihan konkursissa ollut varmaan parikyt kertaa. En jäänyt siihen huudettavaksi kaikkea törkeyksiä. Ansaitaan muka toisemme. Se on koira/kauris horoskoopilta. En kyllä ansaitse ketään.
Ajauduin psykiatrian vuoksi ja oman naiivin passiivisuuteni vuoksi loukkuun tähän samaan kämppään pariksi kymmeneksi vuodeksi niille vuokralle... Mulla oli tiedot kunnossa, olisin voinut päästä mihin kämppään tahansa.
Alkoi sataa kun päästiin Pyynikinharjun näkötornille. Meidän piti mennä piknikille. Olin varmaan kylmänhikinen. Kävelin jotain 3.6 mailia eli melkein kuusi kilometriä. Voitin pari korttipeliä ja hävisin yhden. Pelattiin seiskaa ja yksi mustamaija.
Ostin vähän jotain herkkuja. En ole sen jälkeen ehkä juonut väkeviä viinejä kuin viimeksi nähty ennen välirikkoa maaliskuussa tms.
Rauhoittukoon. Sen lääkeannosta on kuulemma nostettu ettei olisi niin vihamielinen. Viimeisenä vaihtoehtona laitettu koska ei tule reagoimaan hoitoon ikinä... Olisiko hienoa itsekin joutua pakkolääkityksi sen vuoksi että vastustaa kaikkea psykiatriaa... laitostumisia, pakkolääkityksiä, paraatia olla varoittavana esimerkkinä muille että on mieletöntä (vailla mieltä) vastustaa. Auktoriteettia, sääntöjä, yhtenäisyyttä, valtiota, armeijaa, psykiatreja, lääkkeitä... ei saa kuin ajatella itse ja päätyy suoraan syrjäytyneeksi. Ne on hulluja nuo psykiatrit itse. Eivät ikinä keskustelleet mun kanssa mitään järkevää. Ei ollut edes uskomisen asia mun saavutukset. Se diagnoosi ostettiin, että mun elämä menisi pilalle, ja mut saataisi lannistumaan. En mä tule toimimaan keskimääräisen ikäiseni tavoin koskaan senkin vuoksi ettei ole tarvinnut. Mun kuntoutus on vain jotain kassavirtaa jossain, varainsiirtoa. Kaikki pakkolääkitys on lamauttanut mun normaalin mahdollisuuden elämään.
Mä en ole koskaan kyseenalaistanut mitään ennen kuin näin miten huonosti ihmistä voi kohdella ja sitä pidetään oikeutena kaikille. Ei riitä verorahat, lakeja pitäisi muuttaa enemmän ihmisoikeuksien kannalle, mutta ei ihmisiä kiinnosta.
Kylmään suihkuun vaatteet päälle itkemään kun on niin marttyyri. Ihme että äitini sai mut pysyy elossa kun sitä ei kiinnostanut mun kasvattaminen eikä rakastaminen. Ne Suosikit ja Demit kertoi mulle kuukautisista ja seksistä jne, sen sijaan että olisi kuullut sanaakaan keltään äitiolennolta mun elämässä. Muka nykyään koittaa hyvittää. Ei se toki osaa. Jos se nyt jotain vessapaperia tuoda hankkii ja kerraston vaatetta joskus löytyy, toisin kuin lapsena kun se löi ja sylki päin vaate- tai kenkäostoksilla. Väkivalta ei ole koskaan synnyttänyt minussa väkivaltaa. Lähinnä käsittelen, itken, siirryn eteenpäin, annan anteeksi, jähmetyn, unohdan, mutta katkeroidun enkä luota koska saan itse tehdä kaiken koska ketään ei ole ikinä kiinnostanut eli vahvana pysynyt kauan. Jos se väkivalta on niin tärkeäää muille että se on heidän flirttiä syrjäkarein sanan säilän kanssa maailmanpelkoa, paitsi ehkä mun Salme täti oli ainoa josta en ole ikinä pitänyt ja silloin 17-vuotiaana mun hampaat löi nyrkillä sisään eikä kukaan tajunnut soittaa poliisille. Pelkäsin että rikos vanhenisi, tein rikosilmoituksen, meni loputkin turvallisuudentunne kun sossut vei osastolle kun olin flunssainen enkä pystynyt lopulta puhuu. Ei ketään kiinnosta toisen jatkuva epäonni. Sä olet kuin Aku Ankka, ja ihmiset antaa sun kärsiä odottaen että sun kärsimys päättyisi...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos että ajattelit kirjoitustani ja ajattelit jättää kommenttia, mutta pidäthän tyylisi positiivisena. Kirjoitat asiallisesti ja kiinnittäisit, huomiota oikeinkirjoitukseen, kiitos!