Pysähdyin syömässä kyllä äidin ruokia, mutta ehkä se kasvispöperö ei ollut niin maukas sekään. Saikulla kotona ja äkkäsin että voisin nousta ratikasta. Kun se asuu siellä toisessa paikassa kohta, niin ei enää ole ratikan varrella ihan. Kai se isompi kämppä on, en sitä sano.
Huhhuijakkaa. Muutaman tunnin reissu. Valmistaudun henkisesti huomiseen. Ja tuhlaan rahaa ettei kaikki mene drinksuihin, narikkaan, taksiin tai jotain... Mietin asua siis edelleen. Jospa se uusi mekko tulisi siihen päälle. Tai sitten laitan sen jouluna punaisten sukkisten kanssa. Tuskin.
Mutta joo. Pitää avata tuo kuori jossa on varmaan kopio mun viimeisimmästä lausunnosta. Saatan tuohtua. Otin jo kaljankin että rentoudun, kauheaan janoonkin.