Kaikki on ainakin täydellisen eikun

 Laitoin kelloa tunnin taaksepäin, pukeuduin, keitin kahvia ja tulin läppärille. Siinä meni noin vartti. Huomenna pitäisi käydä jossain verikokeissa. Varmaan kävelen jos jaksan kilometrin tuonne Taysin pääsisäänkäynnistä sisälle.
En ole nyt nuhaisena ja haistamattomana maistamattomana nähnyt juuri ketään. Makoillut enimmäkseen. Nähnyt unia. Välillä telkkaria. Ihan sama vaikka kaikki unohtaisi mut. Ei ne tulisi mun kanssa mihinkään, vaikka maksaisin.
Samhain eli Halloween meni vähän ohi. Olihan se upea täysikuu johon heräsin aamulla. Ensin heräsin kyllä unistani siihen kun jääkaappi metelöi. Vaikka virallisesti se on vasta kuun viimeinen päivä ja kelteillä oli marraskuun eka.
Aika vain menee eteenpäin eikä mitään tapahdu. Lakkasin Lontoon punaisiksi kynnet. Näin jotain lesboilu unta. Hoitanut kynsisientä joka päivä. Olen sanonut muutaman lauseen ääneen, mutta silti sattuu kurkkuun. Kyllä viikon pitäisi riittää antaa äänen palautua, kun on liikaa puhunut englantia viikon.
Sitä paitsi Daddylla on jo uusia naisia ja miehiä kierroksessa. Normaalisti ehkä vaipuisin johonkin ruokakoomaan ja pistäisi laihdutuksen täysin läskiksi, ellei se olisi jo muutenkin vaikeaa katsella lukuja vaa'alla ja mittoja vaatteissa ja kaloreita ja nälkää ja tyhjää vatsaa vs ähky.