Vettä kengässä ja valheita korvassa

Hmm, NYKYÄÄN kaikki negatiivinen jotenkin valuu ulos toisesta korvasta eikä jää sinne väliin. Joskus se tarkoittaa että joitakin sanoja pitää miettiä pitkään, jotta muistan ne. Negatiivisia sanoja esimerkiksi katkera. Tai kiroilu... en ole mikään mukava ihminen välttämättä, mutta en mikään kovasydäminen jäänkuningatar myöskään.

Kuunnellut tässä Britneyn elämäkertaa puoleenväliin ja pelannut selainpeliä, kunnes tulee se kohta jossa hän sekoaa ja kertoo omine sanoineen mitä hän koki silloin... se on rankkaa luettavaa. Aikamoista sikakohtelua tullut naikkoselle vastaan, mutta hän on myös reagoinut siihen kaikkeen samalla tyytyväisellä otteella. Naiivia uskoa että kaikki olisi hyvin, tehdä kaikki itselleen huonommaksi, kun kukaan ei halua uskoa sinua. Kuulostaa niin tutulta siitä kun jouduin itse hoitoon. 

Hymyilin herttaisesti, olin vaisu kun oli mennyt ääni, kuljin sumussa kun olin lakannut käyttämästä silmälaseja, mutta kaikkeen minulla oli jokin periaate joka oli imetty jostain toisaalta. Tieteen Kuvalehdestä, dianetiikasta, siitä että hymyni kaartui alaspäin ja yritin poistaa vahinkoa mitä muut ehkä oli saaneet aikaan. Uskoin monia asioita ja toivoin että kaikki kääntyisi ajan myötä parempaan. Niin naiivia, kun kerran kaikki vuodesta toiseen vain oli entistä huonompi vuosi.

Eipä sillä enää väliä, mitä nuoruudessa tehnyt kun kerran ne parhaat nuoruusvuoteni pilattiin. Lannistettiin vain kaikki. Sinä et osaa mitään, valehtelet, et ole tehnyt mitään, mitkä saavutukset muka, sinä taannut ja älykkyydelläsi ei ole mitään väliä minkään kanssa, sinä et saa sähköhoitoa, et ole lapseni, olet kuin viisitoistavuotias henkisesti. Halusin vain vängätä vastaan, koska jos olisinkin ollut viisitoistavuotias niin rakkauselämäni olisi ollut varmasti paljon monipuolisempaa ja minulla olisi ollut ihastuksia. Olisin mennyt naimisiin ja hankkinut lapsia jos minut olisi kukaan halunnut, mutta sen sijaan sossut höpöttää suu vaahdossa että mun lapset otettaisi pois- siis vaikken ollut edes seksiäkään vielä harrastanut. Eikä silläkään mitään väliä ollut. Millään ei muiden mielestä ole mitään väliä ollut, joten ihmekään jos tähän diagnoosiin vielä liitetty masennus. Melko varma ettei skitsofreniaan liity masennus millään lailla, samoin kuin minun olisi pitänyt kuulla ääniä tai nähdä näkyjä, tai olla jotenkin kummallisia mielleyhtymiä edes aivoissa neuronit välkkyä kuin jouluvalot.. nekin taisi olla normaaleja joten joku on selkeästi tilannut koko diagnoosin, koskei minusta olisi mihinkään joten minut on vain pitänyt aivopestä tähän. Laitosten ja vanhanaikaisen kuntoutuskodin kautta loppuelämä kertakaikkisen piloille. Ja olen silti halunnut kuntoutua, käydä kouluja, päästä töihin, jutella jollekulle. Ehkä siksi ei ole annettu sellaisia lääkkeitä joilla pääsisi itsemurhatilastoihin. Sivuoireisiin heidän määräämistä mömmöistä -joista ei ole muuta vaikutusta kuin sivuvaikutukset, joita hoitaa sitten kaikkia. 

No joo. Xanax on vissiin ahdistuneisuuslääke ja jos mun jutut vaikuttaa ahdistuneilta se johtuu vaan siitä etten tunne mitään ahdistuneisuutta. Kerran tunsin hetken ahdistusta kun alotin yhden masennuslääkkeen ja sekin lieventyi ihmisten lähellä. Sydänsurutkaan ei ole tehneet ikinä minusta ahdistunutta. Säästäkää se heikoille, niille jotka pyörtyilee ja kokee paniikkihäiriöitä. Hmmpphhh. Jättäkää mun hiukset mun päähän ja menkää ottaa poppitähtiä huostaanne perkeleen voimannälkäiset mielenterveysdiktaattorit jne