Näin kaupungilla yhtä tuttua eläkeläistä sinkkumiestä ex tempore töitten jälkeen. Se tarjosi ruoat bk:sta, kaljan ja rommikolan... rommi ei sovi mulle, kaaduin pihassa. Onneksi vasta pihassa, mutta puhelimen latausporttiin pääsi lunta ja se on nyt kohta loppu akku tai muuten sökö.
Huuliin tuli pussailusta tai jostain sellainen haava tuohon keskelle halkio. Ei me nyt kauheasti. Vähän pidettiin kättä kädessä. Lupasi matkustaa oppaaksi jonnekin. Katsomaan Ruottiin sillipurkkeja, ja sit olin vaan että ai kun niissä lukee Abba? Hauska vitsi. Käveltiin keskustan ympäri, nörtteiltiin pelikaupassa ja näin lähempää Nokia Areenan, kauhistelin hintoja jääkiekko fanikaupassa. Ihan hyvää liikuntaa.
Ostin olutta, siiderin ja rommilimsan kaupasta kotimatkalla. Juopottelen hitaasti ne, ja syön jotakin jälkiruokaa. Palmuöljyllistä ja palmuöljytöntä...
Mun vyötärönympärys tuskin on yli 120 cm, kuten tolla Olet mitä syöt jakson miekkosella vaikka painossa ollaan samoilla... oonkin puoliksi lihasta.
Mistähän sitä kirjoittaisi. Kurjuudesta, vai onnesta. Aika paljon höpötin kaikenlaista. Joihinkin juttuihin tarvii vähän liioitella käsimerkkejä. Tekstissä on vaikea hakata nyrkeillä ilmaan kuin vankilan kalterien läpi ja huutaa sarkastisesti samalla näytellen "PÄÄSTÄKÄÄ MUT TÖIHIN!" tirsk.
Taskussa se kulkuläpyskä oli. Aamulla menin viimeisellä mahdollisella bussivuorolla kun oli hidas aamu. Ehtinyt edes aamupalaa, adventtikalenteria avata, hädin tuskin sukat jalkaan saati että olisi ehtinyt kuivua jos olisi vähän suihkutellut. Koska jos sinä itse haistat itsesi, niin muut 3-5 metrin säteellä haistaa varsinkin.