Mahdottoman yksinkertaista

 Kuuntelin äänikirjoja. Pelasin Pokemon GO:ta. Pyyhin naamani kasvovedellä. Luin Sudenpentujen retkikäsikirjaa. Lähetin asiakaspalveluun sähköpostia puuttuneesta kirjasta. Poltin suitsuketta ja kynttilöitä. Keitin kahvit. Kastelin kukat. Tein mikrossa yrttivoipatongin. Olen käynyt tupakalla ja laittanut aina lämpimästi päälle tuonne ulos parvekkeelle. Aurinko paistaa ja vettä sataa, taitaa tulla talvi... Laitoin käsivoidetta tatuoinnille, sylkäsin lavuaariin, pyöräyttelin kestovanupuikkoa nenässä. Miten voi olla näin tylsää. Ehkä se on maybellinea. Minusta on tulossa sellainen, jolla ei ole ketään. Niin, syrjäytymisriski. Kaipa se psykiatrinen hoitsu ensi tiistaina osaa kysyä kysyttävänsä. Rahaakaan ei ole erityisen paljoa, kun pitää maksaa velkoja. Ehkä sit joskus nekin pienenisi muka jos eläisi vähemmällä tai mistäkö minä tiedän onko se mahdollistakaan. Kulahtaneet pinkit sortsit ja reinot ja v-aukkoinen 3xl uusi musta paita. Välillä takkia ja pipoa, riippuu miten kylmä parvekkeella. Katselen tähtiä. Luin apteekin lehdestä että toimettomuudestakin voi johtua unettomuus. En sitten heittänyt sitä poiskaan, lehteä siis. Laitoin kaverin luona askarrellun atc:n muovitaskuun. Huvittaisi ottaa uusi pala laventelisaippuaa käyttöön suihkuun. En lotraa saippualla erityisemmin. Hain roskalavalla ilmoittaneelta fb-kamulta joskus vähintään vuosi sitten body shop mandariini vajaan pullon nestesaippuaa ja sitä on edelleen. En tiedä onko mun suihkuharja eksän, vai mistä se on tullut mutta sillä raapii selkää jos kutiaa. Pikkujutuista nauttimista, vaikken niitä erityisemmin mainitsekaan missään. Tunnelmaa.