Hei pikku-Piiku ainahan mä kaikkia häiritsen kun en jotain tiedä

Katson 4 kautta Stranger Thingsiä. Tässä hyräiltiin Dream a Little of Dream of Me kappaletta ja aloin siitä sitten lauleskella sitä mutta se kuulosti enemmän Cruella DeVil disneysävellökseltä. Kun elää tarpeeksi kauan, alkaa nähdä itsensä pahiksena.
Täällä oli eilen pari tuntia yksi mieskaveri mun luona jutskailemassa ja kahvittelemassa. Ei sen enempää kuin pussailtu, ja oltiin jo ehkä unohdettu toisistamme kaikki joten kaikki tuntui toistolta, mutta se vei mun kirjeen postiin ja toi mulle pari pakettia halpakahvia<3 Selkeästi kävi ilmi että hän vielä lukee blogianikin. Enkä ole kuulemma enää estoilla. No en kai.
Mulla on sittenkin vielä tää päivä Netflixiä? Olin viisi minsaa korsetti päällä ja poljin kuntopyörää, kun sitä pitäisi olla 8 tuntia päivässä. Tavoitteeni olisi 4 tuntia pystyä olla kuntopyörällä, muuten lihoo.
Hamsteria oon nähnyt juomassa vettä. Puhelin on hajalla, niin tota en oikein pääse nettipankkiin maksaa laskuja ym tarkistaa saldoja. Vääntynyt runko ja näyttöpaska mutta avautuu pariksi sekunniksi kunnes kalpenisi valkoiseksi, jos näyttöä ei sammuta äkkiä. Sillä pystyy ehkä vielä katsoa viestit mutta en tiiä. Käteenkin sattuu kaikki.
Kaikki on oikeastaan jo ihan normaalia. Neljän seinän sisällä oloa. Tunnin pelasin eilen mun virtuaalilaseilla ja päivityksen jälkeen siinä muuttui jotenkin ne mittasuhteet ja ei ollut enää yhtä isolta tuntuva se maailma. Jos ne muutti jotain grafiikan voimakkuuksia tai mitä lie.
Massu täynnä nuudelia ja kahvia.