Miksi mä nykyään itken joka elokuvan lopussa. En vuolaasti, mutta tulee sellainen nostalgiaryöpyn naamanväännös ja silmänurkat kostuu. Katsoin Trainspotting 2:sen. Katsoin Trainspottingia joskus tietokoneelta, kun asuin isovanhemmilla, isoisäni käski lopettaa katsomasta tuollaista paskaa. No joo, ehkä siinä oli jotain perää siinäkin. Huumeita, hallusinaatiota, vessanpönttöön sukeltelua. Valkkaa elämä, eiks jeh.
Jokohan se uusin Matrix olisi kohta jossain nähtävillä :D Potter näyttelijätkin on vauhdissa jossain. Taru sormusten herrasta tulee uusinta sarjaa. Ei se katsottava eritoten tule loppumaan. Se on vain samoja vanhoja tarinoita.
Tilasin eilen illalla lähikaupasta jotakin mättöä ja niillä ei ollut mitään saatavilla enkä sieltä muutenkaan ikinä löydä mitään. Kallista kuitenkin. Cittarissa jos viittisi lähteä kauemmas, olisi euron päivät. Joskaan mitään mielenkiintoisia tarjouksia iskenyt silmään.
Katsoin eilen yhden patreon podcastin englanniksi lokakuulta, missä ne vaan jutteli kaikenlaista etäyhteyksillä. Lähinnä Tiger Kingistä ja kummitus kokemuksia kummittelukierroksilta jotain. Patreoniin heitin reilun euron, että kuulee ne. En jäänyt kolmelta yöllä alkavaa jaksoa katsoa. Nukuin ihan hyvin. Lähinnä pelaan Merge Mayoria (tasolla 31) aina kun energiaa on tullut lisää joka välissä.
Ensi viikolla pitäisi luisteleen mennä. Jos lauhkenee toi sää, olen aina ihan jäässä. Ai niin, mun piti kai vetää päähän toi vaalennuspurkki... en kyllä käytä mitään hammasharjaa sen levittämiseen niin kuin leffassa yksi hahmo, hah.
Sähkökin on kallista. Tammikuun lopulla seuraava sähkölasku. Menee joku yksi kWh per päivä. Kalleimmat laskut taisi tulla 2017 kun eksä pelasi pasianssia koneellaan koko ajan? Eipä ole häneltä rahoja saanut mihinkään elättämiseensä, mokoma siivelläeläjä silloin ei maksanut vuokria eikä mitään. Kuuntelin kaikki yöt surullista musiikkia kuulokkeilla ja samassa sängyssä reunalla poispäin hänestä.
Mitähän sitä olisi. Kirjoitettavaa. Eilen olin 10 minsaa kuntopyörällä tyhjin vatsoin herättyäni, join lasin vettä ja menin nukkumaan takaisin. Heräsin kolmen jälkeen. Sellaisia päiviä ollut pari tässä lähiaikoina, vaikka yleensä hereillä viimeistään näihin aikoihin.
Tylsää todellakin eilen ilta. Itsenäisyyspäivän siivoilin. Iltaisin tekee mieli syödä jotain lohturuokaa, oli se sitten hernekeitto tai suklaamannapuuro. Aamuisin ei huvita niin syödä, vaikka saattaa sitä silloinkin tehdä. Jojoilen tässä 125 kilon paikkeilla. Vaikea lihoa enempää. Maha ei vedä.
Miksi mun silmät edelleen tuntuu siltä kuin olisi itkenyt? En tajuu. Ne reunat jotenkin väsynyt. Toisaalta itkin kerran niin paljon että luomet turposi. Muistaakseni aloitin joskus 5 maissa ja lopetin 1 yöltä, noin suunnilleen. Mitäkö itkin? Ettei kukaan rakasta minua. Joskus huusin koulun jälkeen, että koko kylä kuuli, ja iskin nyrkillä seinää tai potkaisin ovea vähän, mutta lähinnä turhautuneena- kun koko päivänä ollut vaihtanut kenenkään kanssa sanan sanaa.
Elämä on vaikeaa todella. Jos on tyhmä niin sitä ottaa nyrkeillään sen mitä saa. Huijaa, varastaa, juopottelee, käyttää huumeita, käyttää aseita, alasti pallottelee ja raha ja maailma on vastaan. Mutta lähinnä se on kaukainen maailma minulle. Ja varmaan monelle muullekin jos ei huligaaneja tapaile tai junaile huonoilla asuinalueilla. Minkä sille voi mihin syntyy. Ystävät valitsee. Seura tekee kaltaisekseen. Tilaisuus, petos. Aika löyhät moraalit. Vetoaa tunteisiin koska olen hyväkin ihminen eksän mielestä. Opin vetää rajat vasta päästyäni siitä eroon. Nyt on rajat ja muutkin jalkoväli raajat ollut melko kiinni tässä vuositolkulla.