Hei äijä, minne veit uneni? (dude, where's my sleep)

 En kirjoita enää, sanaakaan englantia. Revin vaikka tekokynnet irti. Minulla on univajetta. Se aiheuttaa asioita jotka oli kivaa tietää, jotta voin esittää, ettei niitä ole. Buahahahaha. Nimimerkillä "pieni hymy" joka on suurin irvistykseni pitkään aikaan.

Heräsin samaan aikaan kuin eilenkin. Olisi vain voinut lopettaa ajoissa twiittauksen? Ei sen väliä... automaattinen tekstinsyöttö se vaan lopulta. Täällä hakataan nyt kattoa paikoilleen. Laitoin jo pöytäni takaisin mutta siirtää sitä ennen perjantaita takaisin se metri että hyvää tilaa huoltaa.

Mä kuitenkin laitoin huoltoon joskus talvella viestin jossa uhkasin lain kouralla eläinrääkkäyksestä "jos täällä laskee alle 15" lämpötila.

Kuitenkin innostun joskus tekemään jotain vaikkei minulla olisikaan keskittymiskykyä tallessa. Esimerkiksi asioita joita tein eilen kun tuli vastaan Koskipuistossa ratikkapysäkillä joku kyselemässä 1,5 euroa bussiin, ja onko sulla piriä. Mulla oli 1,55 e antaa kyllä? Kohautin olkia ja joku äijä hymyili mulle kun katsoin oikealle.

En pysty kuulemaan omia ajatuksia tuolta poraukselta. 😭 Ei siis mitään väärää. Eilen tein väärin kun otin heistä kuvan parvekkeeni alapuolella. Jossain maassa ei kuulemma saa "salakuvata" toisten kehoja. Tähtäsin kyllä röökeihin kameraa, kuitenkin syytetään taas minua jos ne jätti tumppeja siihen. 

Tumppi. hihihihi. butt first, no coffee

Mulle ollaan melko normaaleja ihmisiä siviilissä, kaikki jotka kohtaan, paitsi kun voi sanoa mitä vaan mitä tulee vastaan? Esim. This body has rights -paitainen vahinkorattaan kanssa. Responsibilities be like-

Eilen illalla oli kurkku märkä, nyt on koiranilma. 

hyvin parantunut nilkka ja mustan kissan paksut posket