Asun opiskelijaghettossa ja olen helmee kun mulla on kaikkea

Tein korttitempun. Sain kortin katoamaan. Siinä oli vajaat 100€ s-ryhmän lahjakorttia. Kaikkialta haettiin, roskikset oli tyhjiä tai ne oli täynnä maskeja.

Kai se tulee vielä toiseksi yöksi eli uudeksivuodeksi. Nukkui mun patjalla ja yöapaidassa. Söi mun satsumat ja viimeisen nuudelin ja se pullo punaviiniä katosi nopeaa.

Wokkivihanneksia, halpanuudeleita, perunasalaattia ja pussi klementiinejä ja askin röökiä ehdittiin saada. Minne vittuun tungin sen lahjakortin. 3e oli toisella lahjakortilla vielä tallessa, mutta silti... ehkä kun se kaveri tarjosi niitä vauvan peppupyyheitä että pyyhkisin naamaa niin jossain siinä huurustuneiden silmälasien ja maskinkulman osuessa silmään ikävästi päästin jonkun kortin kädestäni? Tai annoin mennä roskiin, lattialle, johonkin, ei missään ollut enää!

Kaveri jäi kävelee kaupungille keskustan aptee-

Noni puhuin 4min bestiksen kanssa. Sitten tuli herätys kännyssä.

Olisipa voinut nukkua pidempään eikä puoli kuuteen.

Kaipa se käppäilee tänne takas kun piilarikotelot ja nesteet on täällä ja on sillä mun vesipullokin.

Kauheeta säätämistä. Olisiko ollut pientä krapulantapaista vielä.

Join 12,5 annosta tai oikeastaan vielä enemmän. Kohtuudella ottaa kerran vielä 2020 päälle. Humalahakuinen olin kyllä.

Bussikortilla on 1 matka eli pari euroa. Maanantaina tulee asumistuki. Tänään syön kilon perunasalaattia ja nakkeja paketin. Ehkä onnistun viettää hyvää aikaa enkä pahaa aikaa ilman sitä rahnaakin. Ei onnea voi kadottaa mutta voihan sitä vituttaa koko loppuelämä jokin täysi turha temppu...