Tosi vaikea nyt jotenkin olla

En tajua miksi studentumin virtuaalimessujen mielestä mulle sopisi kasvatusala. Ei mulla ole korkeakoulututkintoa.

Kuuntelin aamulla podcastia ja yhteiskuntaopin lukion kirjaa. Ihmisoikeuksien toteutuminen Suomessa, joo ei ainakaan mun kohdalla ole toteutunutkaan.

Katsoin elokuvia telkkarista ja mussutin mihin olin saanut äidiltä lainaksi rahaa, pelasin kännykällä. Menin nukkumaan keskiyön jälkeen. Unilaite näyttää nykyisin nollaa unikatkoksista.

Omituinen ahdistus nyt kuitenkin. Pala kurkussa jota ei oikein uudet suklaalevyn palaset lievitä. Ei nälkää siis, ei edes aivonälkää, ei tee mieli mitään. Mutta jos kuitenkin auttaisi jokin?

Mulle yritettiin siinä puoli yhdeksän maissa illalla toimittaa postipakettia, mutta alaovi oli kiinni ja ne toimittaakin sen muulla tavoin. En kyllä muistaakseni tilannut mitään express kotiinkuljetusta silmälaseille Kiinasta. Jos olisin saanut rahaa vähän aiemmin tai pyytänyt niin olisin voinut havaita postiauton ulkona. Se nyt vaan jossittelua.

Aloitin oikeastaan kirjoituksen alunperin kuvailemalla vuotojani ja jättisidettä ja miten viirut jotain valkovuotoa meni sitä pitkin ja keskemmällä oli vähän tummempaa veristä jälkeä. Huomenaamulla on se toimenpide jonka jälkeen ei voi saada lapsia. Ehkä se ahdistaa kuitenkin ja jännittää.

Kommentit

Twitter/kajsabl

Suositut tekstit