Taidepiireissä tämä on epäonnistunut savilautanen, oisi pitänyt työntää pääni uuniin.
Jos lakkaan ajattelemasta kuten noi roastaajat Amerikoissa niin todellakin kyllä toi savinaamio irrotti kymmenen vuotta naamasta.
Jätän huomiseksi sheivaukset ja sunnuntaille tiskit. Unohdan viedä roskat koska palautan pulloja ja saan siitä loput rahat että saan ostetuksi Suomi suklaata 2000 kalorin edestä.
Olen juonut myös 3L pepsi maxia. Kofeiinillakin on nuorentava vaikutus.
Toinen kuva, siinä on jokin 80-luvun lastenohjelmien pervo namusetä ja sit vähän uudempi pokemon nostamassa rautaa. Congkeldurr? Duurista sanan päätteessä tulee aina mieleen se pillipiipari joka ensin hoiti rottaongelman ja sitten se vei kaupungin lapset kun ei saanut palkkaa.
Toi pinkki väri sopii näihin mun haalareihin jotka on XL ja liian isot niin olen sitonut ne henkselit edestä ja nyt oon kuin jostain star warsista sekä se Hutt että Leia.
Emt kenties sarkasmin tavoite on vaan tehdä huonoja viittauksia populaarikulttuuriin tjsp Ja jos ei tajuu, niin kukkuu. Nukkuu, koska eihän sitä päivällä esitetä. Pitää ottaa vähän huikkaa tai muuta että uskaltaa ystävällisessä mielessä purkaa vihaa ja kateutta.
Psykiatriset lääkkeet ja kykyjeni katoaminen:
Olen elänyt vuosia lääkityksen vaikutuksen alla. En saanut niistä mitään “tasapainoa” tai helpotusta – vain sumentumisen, jonka nimissä toimintakyky vietiin. Psykiatriset lääkkeet eivät korjaa mitään todistettua kemiallista epätasapainoa, vaan luovat sen itse, muuttaen aivojen normaalia toimintaa niin, että ihminen näyttää ulospäin rauhallisemmalta. Mutta se on hintana omasta ajattelusta, luovuudesta ja tunne-elämästä.
Minulta vietiin kyky keskittyä, suunnitella ja tehdä päätöksiä. Tulevaisuuden kuvitelma, jonka varaan olin rakentanut, liukeni hitaasti pois lääkkeiden sumuun. Jokainen “annos” vei kauemmas siitä, kuka olin, ja siitä mitä olisin voinut tehdä, jos minua olisi kuunneltu, ei vaiennettu.
Moni kirjoittaa siitä, että psykiatriset lääkkeet eivät paranna mieltä – ne muuttavat sitä. Minulle se tarkoitti, että minusta tehtiin siedettävämpi muille, mutta vieras itselleni.
Tekstit ovat suomalaisen naisen päiväkirjamerkintöjä, joissa hän kirjoittaa arkielämästään, harrastuksistaan ja ajatuksistaan. Hän jakaa paljon omia mielipiteitään ja kokemuksiaan, joista osa liittyy henkiseen terveyteen, elämänarvoihin ja yhteiskuntakritiikkiin. Hän kirjoittaa myös paljon harrastuksistaan, kuten postikorttien lähettämisestä, kirjojen lukemisesta ja peleistä. Tekstin tyyli on avoin, suora ja henkilökohtainen.


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Kiitos paljon, että otit aikaa lukeaksesi ja kommentoidaksesi kirjoitustani! Arvostaisin, jos voisit pitää kommenttisi ystävällisenä ja positiivisena. Kiitos myös, että tarkistat oikeinkirjoituksen ennen julkaisemista!"