ihmisoikeudet

Viihdettä oomme kaikki

No hei vaan. Katsellut telkkaria tai lukenut vähän ja maannut vain. Söin loput herkkujätskit ja vaaleaa leipää ja voileipäkeksejä sekä pinaa...

Translate

keskiviikko 15. huhtikuuta 2020

Vanhasta tottumuksesta ei niinkään siksi että tottuisin vanhaksi tulemiseen, siis bloggausta lautasen viereltä

Ei se ylpiää ole piilotella sitä mitä syö? Hullun rohkiaa antaa tällaasen herkun jäähtyä kun pitää kelpuuttaa instagramiinsakin. Paska versio fish'n chipseistä, mutta sentään herneet on aina herneitä ja niitä voi vetää vaikka nekkuun.


Jeah. Huokauksien kera. Maha täys, nyt on jo keskiviikko. Huomenna mennä bussinvaihdolla Herwoodissa käymässä hoitajalla. Aika se menee vaikkei niin mitään tekisikään.

Syön parin henkilön edestä ehkä. Ostaisiko vasta huomenna röökiä. Tilillä ei ole panikointia aiheuttavaa määrää mutta sen verran kuitenkin että normaalioloissa pitäisi viikko vielä riittää ennen kuin tulee lisää. Jooh. Kuudenkympin budjetilla viikko. Sit on 25e sähkölasku kuun lopusta ja 62e psykoterapialasku. Mulle tuli postia. Mitähän helvetin postia nyt jaetaan. Luukunkolahdus oli paukahtavampi kuin itse tuote mitä jakoivat.

No siitäpä hyvä aiheenvaihtuminen. Räksyttäviä koiria. Ihan niin kuin naapureita olisi elossa enemmänkin.

Ööömnh. Niin. Mitäs se. Naamakerroin näyttäisi. Otellut jotain selfieitä ja vaihtanut luuriin taustakuvia. Käynyt rullan alussa ja tullut nykyhetkeen ja todennut vaan että ihan ku joidenkin ihmisten kuvat syttyisi itestään tuleen tai katoaisi tuuleen.

eksistä ja mun rahoista puhumattakaans.

Karistan kurkkua minkä voi mutta maito on jo lattialla eikä siitä enää saa voita. Toisaalta pieni ranunpala tippus lattialle ja noukin sieltä koska liian hyvää oli tämä päivälliseni. Ei siksi että kannustaisin. Bakteerikammoisia on ja niitä jotka on kasvatettu vapaammin, kuin ellun kanalassa.

Täällä en usko että viehättyisi kovin moni lukemaan juttujani joilla on mitään järkeä päässä. Eihän ne ehtisi, koska täytyy pitää vatsalihakset timmissä kunnossa. Mulle urheilu on kohtuullisen vierasta näin aikuisiällä.

Sokeasta pisteestäänkin pitäisi kehittää jokin näkökulma. Aina. Asioihin. Mulla on kauniit verkkokalvot, paineet saattaa olla siinä rajoilla.

Kohdistan itseäni nykyiseen koronayhteiskuntaan heijastamatta ylipäänsä puolilleenn, sitä mitä siihen kuuluukaan olla osallisena. Antaa nyt riskiryhmienkin ja arvaamattomasti suhtautuvien kansanryhmien olla ja eristäytyä rauhassa. Kaikkien kulissit on kuitenkin enimmäkseen paskaa. Niin kohtaisipa ihmiset omat itsensä, eikä sitten kotiväkivalloin toisiin.


Ja täytesanojen saattelemana ja mitäänsanomattomana. Hiirellä on aakkoset. Aapiseni oli punainen.